Keskuspankkirahoitus

Valtion keskuspankkirahoituksella tarkoitetaan sitä, että valtio voi halutessaan lainata rahaa suoraan omasta keskuspankistaan. Rahan luonnista koituvat hyödyt menisivät edelleen suurimmaksi osaksi pankeille, mutta myös valtio saisi osansa. Esimerkiksi euroalueella valtioiden keskuspankkirahoitus on kielletty.

Keskuspankkirahoituksen sallimisen etuna on, ettei valtio voisi enää ajautua maksukyvyttömyyteen eli konkurssiin. Keskuspankki voisi halutessaan asettaa ylärajan valtionvelan koroille, jolloin valtionvelan korot olisivat aina hallinnassa. Eurokriisi on osoittanut, miten vaarallista on olla turvaamatta valtion maksukykyä kaikissa tilanteissa.

Kun valtio ei voi ajautua konkurssiin eikä sen velan koroilla ole uhkana riistäytyä käsistä, parantaa keskuspankkirahoituksen salliminen myös demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Tällöin valtion maksukyky ei enää sanele reunaehtoja poliittiselle päätöksenteolle.

Lisäksi valtionvelan korot palautuisivat takaisin valtiolle. Valtion ei tarvitsisi samassa määrin velkaantua ja maksaa korkoa yksityisille sijoittajille. Esimerkiksi jos valtio olisi velkaantunut ainoastaan itselleen vuosina 1990-2014, olisi valtiolla velkaa 78 % vähemmän (95 mrd euron sijasta ainoastaan 21 mrd euroa).