Korko

Korko ja velan takaisinmaksu

Rahareformiliikkeet väittävät monesti, että "Kaikkia velkoja ei voida koskaan maksaa takaisin, koska koron takia velkaa on aina enemmän kuin on rahaa velkojen takaisinmaksuun. Ainoa keino selvitä velkojen takaisinmaksusta onkin luoda entistä enemmän velkarahaa." Tämä väittämä on herättänyt paljon närkästystä ja kritiikkiä.

On totta, että rahareformiliikkeet monesti yksinkertaistavat koron merkityksen. Jos rajoitutaan pelkkään kirjanpidolliseen tarkasteluun, rahaa ja velkaa todella on kaikkina ajanhetkinä yhtä paljon. Jokainen jolla on velkaa kuitenkin tietää, että häneltä vaaditaan korkojen takia väistämättä enemmän rahaa takaisin kuin hän on alunperin saanut.

Teoriassa on toki mahdollista vakaannuttaa velka tietylle tasolle, jos korko palautetaan aina täysimääräisenä kiertoon osinkoina, palkkoina jne. Ongelmana on kuitenkin säästäminen eli rahan "holvaaminen". Teoria perustuu friedmanilaiseen näkemykseen ja tarkoitushakuisiin transaktioihin. Teoreettisesti se on toki mahdollista, mutta entä käytännössä?

Entä jos pankkiirit (tai muut tahot) ”holvaavat” kaikki saamansa rahat? Tällöin vaaditaan rajua kokonaisvelan kasvua, jotta järjestelmä pysyy pystyssä. Tämäkin on teoreettisesti aivan mahdollista, mutta entä käytännössä?

Olisiko kuitenkin se totuus jossain siellä välissä? Kukaan ei varmasti holvaa jokaista saamaansa rahaa, mutta aivan yhtä varmasti kukaan ei salamannopeasti palauta jokaista saamaansa rahaa takaisin kiertoon. Niinpä järjestelmä vaatisi jonkinlaista kokonaisvelan kasvu pysyäkseen pystyssä.

 

Korko ja kasvu

Rahareformiliikkeiden keskuudessa on levinnyt hyvin laajalle ajatus koron mahdottomuudesta. Tämä ns. populistinen kritiikki rahaa kohtaan väittää, että koska kaikki raha luodaan korollisena velkana, on velkaa aina enemmän kuin on rahaa ja että tämän vuoksi velkojen maksaminen on aina mahdotonta ja kokonaisvelan määrän on aina pakko kasvaa, jottei systeemi romahtaisi. Tämä kritiikki kiteytyy usein kaavaan p<p+i, joka tarkoittaa, että olemassa olevan rahan määrä on aina velkojen pääoma p kun samaan aikaan olemassa olevan velan määrä on aina tämä sama p plus sen korko.

Velkaa todellakin on aina olemassa enemmän kuin on rahaa tämän velan maksamiseen, mutta onko tämä välttämättä ongelma? Tavallaanhan korko on kuin mikä tahansa muukin maksu, pankit palauttavat saamansa koron suurilta osin takaisin kiertoon talletuskoron, palkkojen ja osinkojen yms. muodossa ja sama raha voi kiertää monta kertaa ja maksaa monta eri korkoa, joten muodostaako p<p+i todella mahdottoman tilanteen? Lyhyt vastaus on, että teoriassa ei, mutta käytännössä kyllä.

Teoriassa ei, sillä on mahdollista luoda tietokonesimulaatio talousjärjestelmästä, johon kaikki raha luodaan korollisena velkana ja jossa velan määrä vakiintuu tietylle tasolle (Kirjoituksen lopussa linkki Steve Keenin tällaiseen esitykseen.). Tietenkään velkaa ei voida maksaa kokonaan pois, koska silloin hävitettäisiin kaikki raha, mutta jopa tässä nykyisessä järjestelmässä on teoriassa mahdollista saavuttaa tasapainotila, jossa velalliset selviävät veloistaan, firmat tekevät voittoa ja rahan ja velan määrä pysyy tasaisena, mikäli uusia lainoja otetaan samaan tahtiin kun vanhoja maksetaan takaisin.

Käytännössä tällaista tasapainoa ei kuitenkaan ole ollut kuin lyhyitä aikoja joissain yksittäisissä maissa ja lähes kaikki maat ovat olleet inflaation, velkaantumisen ja ”talouskasvun” tiellä.  Tämä johtuu siitä, että tasapainon saavuttamisessa velkarahajärjestelmässä on monia ehtoja, jotka eivät nykyisellään täyty. Ensinnäkään rahan määrä ei saisi muuttua äkillisesti, kuten se meidän taloudessamme tekee jatkuvasti kuplien täyttymisten ja puhkeamisten yhteydessä. Toisekseen tasapaino vaatisi suljetun systeemin, josta ei poistuisi korkotuloja systeemin ulkopuolelle, kuten käy Suomessakin nykyisin, kun pankkien omistuksesta 75 % on ulkomaista. Kolmannekseen tasapaino vaatisi, että uutta rahaa luotaisiin tuottaviin investointeihin, eikä kulutukseen tai spekulointiin. Nykyisin hyvin suuri osa uudesta rahasta luodaan asuntolainoihin, joilla ostetaan useita kertoja jo olemassaolevia asuntoja, mikä ei tuota uutta arvoa yhteiskuntaan, vaan saa ainoastaan asuntojen hinnat nousemaan. Neljännekseen täytyy ottaa huomioon, että rahan määrästä vastuussa olevat pankit ovat voittoa tavoittelevia liikeyrityksiä, joiden myymä tuote on velka ja ne tekevät sitä enemmän voittoa, mitä enemmän velkaa ne saavat myytyä, eikä niillä siten ole mitään kannustinta vakaannuttaa velkaa millekään tietylle tasolle, vaan päinvastoin paisuttaa velan määrä mahdollisimman suureksi. Eikä pankkien omistajien näkökulmasta ole väliä, saavatko he rahansa tuottavista investoinneista vai nousevilla hinnoilla spekuloinnista, joista jälkimmäinen on itse asiassa helpompi ja nopeampi tapa tehdä voittoa. Näistä ja mahdollisesti monista muista syistä johtuen velan ja rahan määrä länsimaissa näyttää kasvavan eksponentiaalisesti, aivan kuten populistinen rahan kritiikki esittää.

Richard Douthwaite väittääkin tämän velkarahan tuoman eksponentiaalisen kasvun vaatimuksen olevan suurin ongelma pyrkiessämme ekologisesti kestävään kehitykseen.Rahakannan ja velan kehitys Iso-Britanniassa Ensinnäkin tämä luo hyvin epävakaan perustan taloudelle, jossa koko systeemi on kuin tasapainotettuna veitsen terälle. Kaikki raha on olemassa ainoastaan siitä syystä, että ihmiset, yritykset ja valtio ovat velassa ja rahamäärän ylläpito vaatii jatkuvaa uutta velanottoa vanhojen velkojen tilalle. Mikä tahansa huono talousuutinen saattaa vähentää ihmisten velanottohalua, mikä saa pian aikaan rahan määrän supistumisen, mikä taas vuorostaan johtaa taantumaan tai jopa lamaan. Douthwaiten mukaan tämä tilanne voidaan välttää ainoastaan, mikäli rahakanta kasvaa jatkuvasti, niin että systeemiin syötetään jatkuvasti uutta velkaa korvaamaan korkomaksujen myötä kierrosta poistunutta rahaa. On helppo havaita, että keskuspankit ja valtiot ovat myös aina pitäneet tällaista hallitun inflaation tietä parempana vaihtoehtona kuin deflaatioriskin ottamista yrittämällä pitää rahakantaa täysin vakaana, ja pankkien voitot ovat myös sitä suuremmat, mitä enemmän rahakanta paisuu. Jatkuva rahakannan paisuminen pitää laman loitolla, mutta tuo kuitenkin muassaan muita vakavia ongelmia. Rahan määrän lisääntyminen tarkoittaa aina myös velan määrän lisääntymistä ja mikäli halutaan välttää tulevat velanhoito-ongelmat, tulisi tuotannon ja myynnin määrän kasvaa samassa tahdissa kuin mitä velka kasvaa. Mikäli tuotanto ei kasva rahan määrän kanssa samaa tahtia, alamme lisäksi kokea inflaatiota, eli hintojen kallistumista. Normaalisti näitä molempia tapahtuu samaan aikaan, niin että tuotanto kasvaa vuosittain jonkin verran ja samaan aikaan hinnat kallistuvat jonkin verran. Ja myös velka aina kasvaa jonkin verran.

Poliitikot eivät halua lamoja omalla hallituskaudellaan ja inflaationkin he haluavat pitää mahdollisimman pienenä, joten kun seuraavat vaalit lähestyvät, saamme taas kuulla kaikkien suurten puolueiden julistavan yhteen ääneen talouskasvun sanomaa. Ei kysytä, onko mahdollista ylläpitää loputonta talouskasvua rajallisten resurssien maailmassa. Ei kysytä, haluavatko ihmiset lisää talouskasvua. Ei kysytä, mitä iloa meille on ollut viime vuosikymmenien hurjasta talouskasvusta, joka on vain upottanut meidät mahdottomaan velkaan. Ei kysytä (eikä kerrota) mistä tämä loputtoman talouskasvun pakko edes johtuu. Eikä todellakaan kysytä, onko järkevää pitää rahan luominen yksityisissä käsissä ja luoda kaikki raha talouteemme korkoa kasvavana velkana.

 

Lisämateriaalit:

Bernard Lietaer on MIT:stä valmistunut ex-keskuspankkiiri, joka on työskennellyt mm. Belgian keskuspankissa, Bank of International Settlementsissä ja on yksi EU:n nykyisen rahajärjestelmän suunnittelijoista. Tässä hänen lyhyt haastattelunsa "Sustainability and the Money System":

http://www.youtube.com/watch?v=62zG9ehnjKg

 

Tom Grecon haastattelu nykyisen rahajärjestelmän kasvupakosta ja tämän ongelman ratkaisusta:

http://www.youtube.com/watch?v=j2SBv2Etb3o

 

Esitys eksponentiaalisen kasvun aritmetiikasta "The Most IMPORTANT Video You´ll Ever See":

http://www.youtube.com/watch?v=F-QA2rkpBSY

 

Raha ja talous -blogin kirjoitus "Korosta":

http://blogit.image.fi/rahajatalous/korosta/

 

Suomen Pankin (Karlo Kauko) blogikirjoitus "Yleisö loi pankkien rahanluontikyvyn":

http://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2015-2/yleiso-loi-pankkien-rahanluontikyvyn/