“Sektoritaseet for dummies”

Englantilaisen, jälkikeynesiläisen ekonomistin Wynne Godleyn kehittämä sektoritasemalli on erinomainen työkalu kansantalouden dynamiikan ymmärtämiseen.

Ohessa on esitetty vain sektoritasemallin periaatteet. Varsinainen perehtyminen aiheeseen kannattaa aloittaa lukemalla kappale 5: “Kansantalouden rahavirrat ja rahoitusaseman kehitys” Ahokas&Holapan kirjasta: “Rahatalous haltuun“.

Yleistä

Sektoritasemallissa kansantalous on jaettu yksityiseen, julkiseen ja ulkomaan- sektoriin. Malli tarkastelee näiden sektoreiden välisiä vuotuisia rahavirtoja.

Koska yhden sektorin ylijäämä (tulot > menot) on aina toisen sektorin alijäämää (tulot < menot) summautuvat sektoreiden yli- ja alijäämät aina nollaksi:

Julk.sektorin tase + Yks.sektorin tase + Ulkom.sektorin tase = 0

Velka ja nettorahavarallisuus

Vallitsevana olevan uusklassisen taloustieteen (johon talousuutisointikin perustuu) mukaan olemme hyödykerahajärjestelmässä, jossa raha on öljyn kaltainen talouden vaihdannan voiteluaine. Todellisuudessa olemme velkarahajärjestelmässä, jossa velka toimii talouden polttoaineena.

Yks.sektorin toimijoiden keskinäinen velkaantuminen ei lisää yks.sektorin nettorahavarallisuutta, sillä raha ja velka kumoavat aina toisensa.

Siksi yks.sektorin ainoa mahdollisuus kerryttää nettorahavarallisuutta on velkaannuttaa jotain toista sektoria, eli käytännössä joko julkista tai ulkomaan sektoria. Tämä tarkoittaa sitä, että yks.sektorin hallussa oleva nettorahavarallisuus koostuu kotimaisesta ja/tai ulkomaisesta keskuspankkirahasta.

Kuvitteellisen kansantalouden sektoritaseita

Ohessa kuvitteellisen kansantalouden sektoritaseita selityksineen muutaman vuoden ajalta :

VuosiJulk.Yks.Ulkom.Summa
0+1-100
10+1-10
20-1+10
3-1+100
“USA”-2+1+10

Vuonna nolla: Julk.sektori on ylijäämäinen ja yks.sektori alijäämäinen. Julkinen ylijäämä tarkoittaa sitä, että verotus on ylittänyt valtion kulutuksen. Tällöin rahavirta on ollut yks.sektorilta julk.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat heikentyneet.

Vuonna yksi: Yks.sektori on ylijäämäinen ja ulkom.sektori aljäämäinen, eli vienti on ylittänyt tuonnin. Tällöin rahavirta on ollut ulkom.sektorilta yks.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat parantuneet.

Vuonna kaksi: Yks.sektori on alijäämäinen ja ulkom.sektori ylijäämäinen, eli tuonti on ylittänyt viennin. Tällöin rahavirta on ollut yks.sektorilta ulkom.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat heikentyneet.

Vuonna kolme: Julk.sektori on alijäämäinen, yks.sektori ylijäämäinen ja ulkom.sektori tasapainossa. Julkinen alijäämä tarkoittaa sitä, että valtion kulutus on ylittänyt verotuksen. Tällöin rahavirta on ollut julk.sektorilta yks.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat parantuneet.

Vuosi kolme on ideaalitilanne kansantalouden kannalta: Julk.sektori ylläpitää kokonaiskysyntää ja vienti rahoittaa tuonnin. Keynesin mukaan yks.sektorilla on jatkuva kysyntävaje, jota valtion tulee paikata alijäämäisellä kulutuksella. Tilastojen mukaan näin käy myös todellisuudessakin ts. valtiontaloudet ovat lähes aina alijäämäisiä.

Todellisen kansantalouden sektoritaseita

Ohessa kommentoituna erään ei-kuvitteellisen kansantalouden, eli tässä tapauksessa USA:n, sektoritaseiden kehitys vuoden 1990 jälkeen. Huomioitavaa on että, sektoritaseyhtälön mukaisesti, yli- ja alijäämiä kuvaavat palkit summautuvat aina nollaksi.

USA:n sektoritaseiden kehitys (> 1990)

Comments:

v.2001: Dotcom-kupla poksahtaa. Poksausta on edeltänyt useampi vuosi, jolloin yks.sektori (punaisella) on ollut alijäämäinen ts. sen rahoitusasema on heikentynyt. Kokonaiskysyntää on ylläpitänyt pelkästään yksityinen velkaantuminen, sillä julk.sektori (vihreällä) on ollut tasapainossa. Poksauksen jälkeen julk.sektori palautuu jälleen alijäämäiseksi ja alkaa ylläpitämään kokonaiskysyntää.

v.2008: Subprime-asuntoluottokupla poksahtaa. Poksausta on edeltänyt useampi vuosi, jolloin yks.sektori on ollut alijäämäinen ts. sen rahoitusasema on heikentynyt. Kokonaiskysyntää on ylläpitänyt sekä julkinen velkaantuminen, että voimakas asuntoluottojen kasvu. Poksauksen jälkeen julk.sektorin alijäämät kasvavat voimakkaasti.

v.2020: Talouden “normaalitila” päättyy Korona-kriisiin, jolloin julkiset alijäämät kasvavat räjähdysmäisesti.

Huom!: Dollari on globaali reservivaluutta ja siksi USA:n ulkom.sektorin (sinisellä) on oltava jatkuvasti ylijäämäinen (tuonti > vienti), jotta maailmantalous saa riittävästi dollareita käyttöönsä. USA:n tyypillinen sektoritase on esitetty yo. taulukon “USA” -rivillä.

Kuva: Kuvan pylväsgrafiikan on taiteillut saksalainen mmt-proffa Dirk Ehnts Fedin tilastodatan pohjalta (linkki alkup. kuvaan). Harmaat pystypalkit kuvaavat taantumajaksoja.

Johtopäätöksiä

MMT:n mukaan tietyn julkisen sektorin ylijäämän/alijäämän tai sen tasapainon tavoittelu on turhaa. Sensijaan tulisi tavoitella talouden tasapainoa: “Balance the economy, not the budget!”.

Jos ylijäämä/alijäämä/tasapaino-tavoite kuitenkin asetetaan, on sen saavuttaminen Ahokas&Holapan mukaan huomattavan hankalaa:

“Tämän osion tarkastelu on havainnollistanut, kuinka julkisen sektorin alijäämien hallinnointi ja niihin vaikuttaminen ovat huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus kuin yleensä ajatellaan. Julkisen kulutuksen ja investointien leikkaaminen ja veronkorotukset eivät välttämättä kasvata julkisen sektorin ylijäämiä tai leikkaa alijäämiä. Ylijäämäinen budjetti ei tarkoita välttämättä ylijäämäistä tilinpäätöstä.

Koska myös muiden sektoreiden kehitys ja yritysten, rahoituslaitosten sekä kotitalouksien päätökset vaikuttavat myös julkisen sektorin rahoitustaseen kehitykseen, on harjoitettavassa ylijäämien kasvattamiseen pyrkivässä talouspolitiikassa tiedostettava myös politiikan vaikutuksen yksityisen sektorin toimijoiden käyttäytymiseen.”, s.210

Myös paljon hehkutettu “vienti rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan” -ajattelu on Ahokas&Holapan mukaan hyvin turmiollista:

“Toisin sanoen kaikkien talouksien vaihtotaseet eivät voi olla yhtäaikaa ylijäämäisiä (vienti > tuonti). Tämä on tärkeä havainto, sillä se osoittaa kotimaisen kysynnän kasvua rajoittavan ja vaihtotaseita kasvattamaan pyrkivän talouspolitiikan ongelmallisuuden. Vaikka tietty talousalue voisikin hyötyä tällaisesta politiikasta, kaikkien ryhtyessä harjoittamaan sitä, on seurauksena väistämättä kilpajuoksu pohjalle.”, s.220