Bill Mitchell: ”ECB is a quasi fiscal authority”

Fiat-rahajärjestelmää hyödyntävällä (liitto)valtiolla tulee olla ”fiskaalinen auktoriteetti” ts. hallitus, joka luo budjetin. Budjetti puolestaan määrittelee valtion vuotuisen kulutuksen tason. Lisäksi valtion tulee laskea liikkeelle valtionvelkakirjoja, joiden avulla yksityinen sektori voi tallettaa riskittömästi keskuspankkirahaa.

Keskuspankki voi sitten ohjauskoron avulla (epäsuorasti) asettaa ko. talletuksille ns. riskittömän koron, johon puolestaan pohjautuvat yksityiset riskilliset korot, kuten Euribor ja yritysbondien korot. Riskittömän koron avulla keskuspankki ohjaa taloudessa tapahtuvaa aktiviteettia tavoitellen tiettyä inflaatiotasoa. Euroalueella inflaatiotavoite on 2%.

Euroalue ei täytä kumpaakaan em. fiat-vaatimusta, sillä sen jäsenmailla on kullakin omat budjettinsa, ja ne laskevat liikkeelle kukin omia valtionvelkakirjojaan. Niiden valtionvelkakirjat ovat käytännössä määräaikaisia keskuspankkirahatalletuksia kunkin jäsenmaan keskuspankissa. Euromailla on teoreettinen riski maksukyvyttömyydestä, jonka vuoksi keskuspankkirahan riskitön tallettaminen ei (teoriassa) ole euroalueella mahdollista. Euroalueella ei kokonaisuutena kuitenkaan ole maksukyvyttömyysriskiä, sillä EKP voi luoda rajattomasti keskuspankkirahaa.

Euroalueen vähäriskisimpinä valtionvelkakirjoina pidetään Saksan Bunds-valtionvelkakirjoja. Suurin kysyntä velkakirjamarkkinoilla kohdistuukin juuri niihin, joten myös niiden jälkimarkkinakorot ovat kaikkein alhaisimmat: suuri kysyntä nostaa velkakirjan hintaa, jolloin sen suhteellinen korkotuotto vastaavasti laskee, sillä velkakirjalle maksettava korkosumma (”kuponkikorko”) on kiinteä. Vastaavasti heikkojen euromaiden, kuten Italian valtionvelkakirjoihin, kohdistuu heikko kysyntä, joten niiden hinnat ovat Bunds-velkakirjoja alhaisempia ja vastaavasti jälkimarkkinakorko korkeampi. Tämä vaikeuttaa EKP:n harjoittamaa rahapolitiikkaa, sillä riskittömät korot vaihtelevat eri euromaiden välillä.

Saksan ja heikkojen euromaiden välisten korkoerojen (”spreads”) vuoksi EKP:n onkin jatkuvasti tukiostettava heikkojen euromaiden valtionvelkakirjoja korkoerojen supistamiseksi ja teoreettisen maksukyvyttömyyden estämiseksi. Tukiostojen avulla EKP voi harjoittaa toimivaa rahapolitiikkaa, ts. säätää riskittömän koron suurinpiirtein samansuuruiseksi kaikissa jäsenmaissa. EKP:n tukiostot (”Quantitative Easing”, QE) ovat Maastrichtin sopimuksen vastaisia, sillä se kieltää EKP:lta yksittäisten euromaiden tukemisen, mutta ne ovat kuitenkin välttämättömiä euroalueen pitämiseksi kasassa.

Koska yksittäisten jäsenmaiden tukeminen on periaatteessa kiellettyä, EKP esittää tukiostot pelkästään osana rahapolitiikkaa, eli riskittömän koron säätelyä. Todellisuudessa tukiostot mahdollistavat myös heikkojen maiden suuremmat alijäämät (deficits). Aiempien QE-ohjelmien tukiostot tehtiin tasapuolisesti ns. pääoma-avaimen (jäsenmaan pääomasijoitus EKP:ssa) mukaan. Pandemian aikana tästä tasapuolisuudesta luovuttiin, ja PEPP-ohjelmassa (”Pandemic Emergency Purchasing Program”) ostot kohdistuivat erityisesti heikkoihin jäsenmaihin, mikä on aivan selkeästi Maastrichtin sopimuksen vastaista.

EKP:n aloitettua ohjauskorkojen nostot heinäkuussa, se otti samanaikaisesti käyttöön uuden rajoittamattoman QE-ohjelman, eli TPI:n (”Transfer Protection Instrument”), jossa ei myöskään ole tasapuolisuusvaatimusta. Jäsenmaan pääseminen TPI-ostojen piiriin on teoriassa ehdollista, mutta käytännössä se otetaan kriisitilanteessa väistämättä käyttöön.

Eurokriittinen, austraalialainen talousprofessori Bill Mitchell käsittelee näitä euroalueen ongelmia blogi-postauksessaan 25.7.2022 otsikolla: ”Once again the so-called technocracy that is the Eurozone looks like a farce”:


Third, they maintain the charade (farssi) that they are operating within the rules of the Treaties that govern the conduct of the European Union and the common currency. But, of course, they are not, because those rules specifically preclude (poissulkee) the central bank from funding (QE-tukiostot) deficits. Hence all the word gymnastics and disorderly monetary dynamics to make out that the bond-buying programs are just regular monetary policy moves to ensure they hit their interest rate target.

They know as well as I know, that if they didn’t do that, the common currency would be dead and quickly. So the ECB is exhibiting its schizoid personality more clearly than ever. It pretends to be a regular central bank but is in fact, by dint (isku/kuhmu) of the dysfunctional monetary architecture, a quasi fiscal authority.

…..

The bond-buying programs, even though the eligibility criteria for the TPI talk about fiscal obedience, will continue because without it, nations go broke, such is the ridiculous architecture of the euro system. Finally, the ECB is now the top rank – it rules the roost. It can decide more or less how much each Member State will spend and can pressure the states to modify fiscal policy or face the threat of no TPI participation. The link between voters and their governments has been increasingly eroded since the common currency was created.

Now the breach is very stark and the so-called ‘democratic deficit’ is obvious.


Prof. Mitchell nostaa esiin euroalueen virheellisen rakenteen aiheuttaman vakavan ongelman: EKP käyttää fiskaalista auktoriteettia ilman demokraattista edustusta: se päättää millä ehdoin jäsenmaat saavat tukea ja täten vaikuttaa niiden menoihin (budjetteihin), mikä aiheuttaa EU/euroalueelle ”demokraattisen vajeen”.

Toisaalta, fiskaalisen auktoriteetin puuttuessa euroalueelta, EKP on ollut pakotettu tähän rooliin. Lisäksi EKP:n on täytynyt QE-tukiostojen avulla poistaa korkoerot ja euromaiden teoreettinen maksukyvyttömyysriski. Sitä kautta se on muodostanut taseeseensa epävirallisen euroalueen yhteisvelan (n. 30% euromaiden valtionvelkakirjoista).

Fiat-järjestelmässä liittovaltiolle kuuluvien tehtävien delegointi EKP:lle ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu: euroalueen valuviat tulisi korjata ennenkuin ne alkavat horjuttamaan jäsenmaita sisäisesti ja EU/euroaluetta kokonaisuutena.


Prof Bill Mitchell on austraalialaisen Newcastlen yliopiston talousprofessori ja Helsingin yliopiston vieraileva dosentti. Hän on julkaissut lukuisia taloutta käsitteleviä kirjoja, kuten esim.: ”Eurozone dystopia”.

Prof. Mitchell kuuluu alkuperäiseen MMT:n fiat-kuvauksen koostaneeseen työryhmään. MMT:n fiat-kuvaus löytyy mm. Dr Dirk Ehntsin kirjasta: ”Johdatus moderniin rahateoriaan” (Lataa kirja ilmaiseksi!).

Kuva: http://www.billmitchell.org/

Jätä kommentti