Sakari Väkevän kirja-arvio saksalaisen Dr Dirk Ehntsin saksankielisestä MMT:n perusteita käsittelevästä kirjasta: ”MMT eine einfürung”, Dirk Ehnts, Springer Gabler (52s., 2021) :
Ehntsin teos on siis saksaksi kirjoitettu, kuuluu Springerin Essentials -sarjaan ja käy läpi perusasiat modernin rahateorian (MMT) ajattelusta. Kirja tiivistää MMT:n tuttuun ajatukseen ”Jos valtio laskee liikkeelle oman valuuttansa ja velkaantuu pääasiassa siinä, niin se ei voi ajautua maksukyvyttömyyteen, sillä se voi aina rahoittaa menonsa painamalla uutta rahaa”. Ehntsin mukaan Yhdysvaltain ja FEDin toimet koronakriisin aikana osoittivat tämän opin paikkaansapitäväksi, sillä Yhdysvallat kykeni käyttämään erilaisiin koronatukivälineisiin triljoonia dollareita ilman, että näin syntyneet alijäämät ja lisääntynyt valtionvelka haittasi mitenkään maan taloudellista asemaa.
Kirjan luvuissa käydään läpi valtionrahan olemusta, mihin sen legitimiteetti ihmisten ja yritysten maksuvälineenä perustuu, miten rahan kiertoa voidaan nopeuttaa ja hidastaa, miksi valtio ei tarvitse veroja eikä velkakirjoja kuluttaakseen, miten työllisyys linkittyy rahan kierron nopeuteen, mitä valtionvelka on, ja miten sektoritaseet selittävät sen, että maailmassa toisen säästäminen on aina toisen alijäämää tai velkaa. Kirja on kirjoitettu ennen Ukrainan sotaa, joten siinä käsitelty inflaatio on yksinomaan palkkainflaatiota. Tarjontapuolen pullonkauloja, energiariippuvuutta, sotia jne. inflaation aiheuttajina ei mainita ollenkaan.
Ehnts lähestyy aihetta huomattavan saksalaisesta näkökulmasta. Saksalaisen sosiaaliturva- ja työttömyysturvajärjestelmän, palkanmuodostuksen, perustuslain vakavaraisuusrajoitteiden sekä eläketurvan tunteminen on hyödyksi, sillä ne eroavat huomattavasti Suomen vastaavista. Ehnts toteaa Saksan olevan esimerkillinen vientimaa, mutta sanoo, etteivät korkeat viennit ole kansantaloudelle välttämättä siunaus: ne poistavat hyödykkeitä kotimaisesta kulutuksesta ja ovat merkkejä siitä, että palkat (yksikkötyökustannukset) laahaavat muista maista, joten kotimaista kilpailevaa ostovoimaa vientihyödykkeille ei ole. Ehntsin mukaan sektoritaseista on myös pääteltävissä, että koska Saksassa kotitaloudet, yritykset ja liittovaltio ovat kaikki kyenneet yhtä aikaa säästämään ja keräämään varoja, niin velkojan rooliin on joutunut koko muu euroalue, jonka on nyt hankala paeta siitä asemasta.
Pari parhaiten mieleenjäänyttä nostoa:
- Valtiollisen rahan arvo tulee siitä, että sillä maksetaan veroja. Valtio ei lupaa valuutalle mitään muuta arvoa kuin sen arvon veronkannossa (ja mahdollisesti kiinteät vaihtokurssit).
- Taloudessa pyörivä irtain raha on siis käytännössä valtion myöntämää verohuojennusta (verohelpotusta).
- Valtio ei ole Angela Merkelin ”svaabialainen kotiäiti”, austerity postgirl, jonka tulisi elää suu säkkiä myöten. Valtio ei tarvitse veroja eikä velkakirjarahoitusta kuluttaakseen itse.
- Veroja kuitenkin tarvitaan muista syistä: (1) niillä legitimisoidaan oma valuutta, (2) niillä alennetaan kuluttajien ja yritysten ostovoimaa, kun valtio itse haluaa kuluttaa ja vapauttaa resursseja yksityiseltä sektorilta, (3) niillä tasataan tuloja ja varallisuutta, (4) niillä kompensoidaan haittoja.
- Valtion velka edustaa pitkällä aikavälillä sitä summaa, jonka valtio on laittanut yhteiskunnan kehittämiseen miinus verot. Valtion velka on lupaus siitä, että valtio kerää veroja tulevaisuudessa. Jos valtion velkaa haluaa lyhentää, pitää siis perustella, kenen tulisi maksaa enemmän veroja.
- Iso osa kirjasta käsitteli täystyöllistyttä ja sen saavuttamista. Mahdollisiksi keinoiksi tähän mainittiin ainakin kysynnän sääntely julkisella kulutuksella, työajan lyhentäminen, sekä Bill Mitchellin työtakuumalli.
- Abba Lernerin funktionaalisen rahoituksen käsite toistui monessa paikkaa, ja ”Green New Deal” (mitä se Saksassa tarkoittaakaan) mainittiin keskeisenä motivaattorina MMT:n oppien soveltamiselle.
Akateemisen maailman ihmiset mieltävät Springerin usein liukuhihnakustantamoksi, jonka oppikirjat ovat samasta puusta veistettyjä, heikkolaatuisia ja heikosti pedagogisia. Myös Ehntsin kirjasta näkyi katkelmallisuus. Kappaleiden ja lukujen otsikointi ei ollut loogista, ja sisältö loikki aiheesta toiseen. Monet väitteet esitettiin sen syvemmin perustelematta, ja analyysi jäi hyvin pintapuoliseksi.
Tukeutumista tilastolliseen tai historialliseen dataan oli hyvin vähän, ja ne oli poimittu lähinnä Saksan nousukausista 2. maailmansodan jälkeen ja vuoden 2005 jälkeen. Esimerkiksi väite siitä, että valuutan voimakaskin devaluaatio ja maltillinen inflaatio ovat yhteensopivia, perusteltiin Islannin tilanteella talouskriisin jälkeen ja Yhdysvaltain ja Kanadan inflaatiotasojen riippumattomuudella niiden dollarien vaihtokursseista, mutta mitään teoreettista viitekehystä tälle ei esitetty. Kirjan ainoa esimerkki Weimarin tasavallan ajalta vaikutti kirsikanpoiminnalta: siinä kerrottiin, kuinka keskustalaisen valtakunnankansleri Brüningin tiukka talouskuripolitiikka loi tietä tyytymättömyydelle ja natsien valtaannousulle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä hyperinflaatiota ja sen ajureita taas ei kommentoitu lainkaan.
Kaiken kaikkiaan kirja oli nopealukuinen ”pamflettimainen” mutta kirjoitustyyliltään heikkolaatuinen yleiskatsaus MMT:n ajatteluun. Verrattuna muihin aiheen perusteoksiin kirjan eurooppalainen näkökulma oli arvokas, vaikkakin leimallisesti saksalainen. Jäin kaipaamaan perustellumpaa ja havainnollisempaa tyyliä.
Tähteni: ** (2/5)
Julkaistu Sakari Väkevän luvalla (26.7.2022).