”Stability is destabilizing”, (s.2)
Hyman Minsky syntyi Yhdysvalloissa venäläiseen emigranttiperheeseen v.1919 ja kuoli v.1996. Hän valmistui Chigagon yliopistosta v.1941 pääaineenaan matematiikka ja sivuaineenaan taloustiede. Sen jälkeen hän siirtyi Brownin yliopistoon tekemään väitöskirjaansa tunnetun rahateoreetikon Joseph Schumpeterin alaisuudessa. Myöhemmin hän työskenteli Berkeleyn ja Washingtonin yliopistoissa, sekä lyhyen ajan myös (Englannin) Cambridgessa yhdessä mm. Keynesin avustajana toimineen Joan Robinsonin kanssa. Eläköidyttyään hän siirtyi Levy instituutin Bard Collegeen, jossa hänen assistentikseen tuli muuan Randall Wray. Randy Wray tuli sittemmin tunnetuksi mmt:n koostaneen työryhmän vetäjänä. Muita tämän jälkikeynesiläisen taloustieteen alihaaran tunnettuja edustajia ovat Stephanie Kelton ja Warren Mosler. Minsky puolestaan nimitti itseään ”finanssikeynesiläiseksi”.
Minsky tuli yleisesti tunnetuksi v. 2008 finanssikriisin yhteydessä, kun hänen kapitalistisen talouden luontaista epävakautta koskeva teoria: ”Financial Instability Hyphothesis” (FIH) sai suurta huomiota, ja syntyi mm. käsite ”Minsky moment” kuvaamaan hetkeä, jolloin yksityisen sektorin velanmaksu käy ylipääsemättömäksi ja talous vaipuu velkadeflaatioon – tai suoranaiseen velkaromahdukseen – eli Minskyn sanoin: ”Debts that cannot be paid, won’t be paid”.
Minsky ei kirjoittanut yhtään suurelle yleisölle tarkoitettua kirjaa, joten prof. Wray päätti tehdä sellaisen postuumisti Minskyn puolesta: ”Why Minsky Matters” (Princeton University Press, 2017). Kirjan ensimmäisen varsinaisen sisältökappaleen voi lukea Amazonin esittelysivulta.
Alla tiivistetysti esitettynä Minskyn keskeiset oivallukset sekä hänen hahmottelemansa talousreformi.
Minskyn keskeiset oivallukset:
- Kapitalistinen talous on finanssijärjestelmä, jossa kaikilla sen eri toimijoilla on omat tulonsa sekä taseensa varoineen ja velkoineen : ”A capitalist economy can be described by a set of interrelated balance sheets and income statements” (”tulo- ja taseverkosto”) (s.99).
- Minsky lienee ollut yksi ensimmäisistä taloustieteilijöistä, joka ymmärsi sen kuinka pankkijärjestelmä oikeasti toimii ts. niiden luotonluontia rajoittaa ainoastaan niiden oma pääoma sekä luottokelpoisten asiakkaiden määrä, ja täten vallitsevana ollut käsitys pankkijärjestelmästä ns. vähimmäisvarantojärjestelmänä (”fractional reserve banking”) oli virheellinen (s.89).
- Pankkisektorin ensijaisen tehtävän tulee olla elintason parantaminen tukemalla tuotannollisia investointeja, eli pääoman muodostusta (talouskielessä pääoma tarkoittaa sekä tuotantokoneistoa/kapasiteettia että varallisuutta) (s.170).
- FIH: kapitalistisen talouden toimijoilla on luontainen taipumus siirtyä yhä riskisimpiin positioihin noususuhdanteen kiihtyessä, jolloin talouden tulojen ja taseiden muodostama verkosto alkaa haurastua/epävakautua. Syklin edetessä talouden eri toimijat siirtyvät ns. ”suojapositiosta” (”hedge”) ensin ”spekulatiiviseen positioon” ja lopuksi ns. ”Ponzi-positioon” (”pyramidihuijaus”). Suojapositiossa tulot riittävät sekä velkojen lyhennysten että niiden korkojen kuoletukseen (s.31), spekulatiivisessa positiossa kyetään vain korkojen maksuun ja lopulta Ponzi-positiossa on lainattava rahaa myös korkojen maksua varten.
- Edellisen Minsky tiivisti kuuluisaan muotoon: ”Stability is destabilizing” tarkoittaen sitä, että noususuhdanteen aikainen vakaus saa talouden eri toimijat ottamaan entistä suurempia riskejä, josta vääjäämättä seuraa lopulta talouden romahdus.
- Investointien tuotto- ja sykliteoria, eli lyhyesti: tulevaisuuden kokonaisinvestoinnit ja valtion alijäämät rahoittavat nykyhetken kokonaisinvestoinnit ja niiden tuottamat kumulatiiviset voitot (s.80).
- Hän suosi työtakuuta työttömyysturvan sijaan (”Employer of last resort”, ERL), sillä pelkkä julkinen elvytys ei takaa sitä, että kaikki työllistyvät, eikä työttömyysturva myöskään lisää vastaavasti tuotantoa.
- Kapitalismin evoluutio: kapitalistinen talous (ts. yksityinen sektori) on käynyt läpi evoluution kauppakapitalismista ensin finanssikapitalismiin ja sen jälkeen teollsisuuskapitalismiin ja lopulta salkunhoitajakapitalismiin. Kauppakapitalismissa pienet pankit rahoittivat kauppaa ja pienyrityksiä (>1400). Finanssikapitalismissa suuret investointipankit rahoittivat suuryritysten päomainvestointeja (>1800). Lyhytaikaiseksi jääneessä teollisuuskapitalismissa (>1940) suuryritykset rahoittivat investointinsa pääosin omilla tuloillaan, ja ”iso valtio” sekä ”iso (keskus)pankki” (Keynesin termejä: ”big government”, ”big bank”) huolehtivat talouden vakaudesta. Salkunhoitajakapitalismissa (”kasinokapitalismi”) ( > 1970) finanssisektorin rahastonhoitajat (”money managers”) ja spekulaattorit keskittyvät lähinnä tekemään rahan avulla lisää rahaa ilman reaali-investointeja
- Kapitalistinen talous pyrkii jatkuvasti kiertämään säätelyä ja valvontaa uusilla innovaatioillaan, joten mitään pysyvää muotoa sille ei tule syntymään, vaan keskuspankkien ja säätelyelimien on käytävä jatkuvaa kilpajuoksua sen kehityksen kanssa.
Minskyn ehdottamia reformeja:
- Minsky kannatti pienten ”yhteisökehityspankkien” (”Community Development Banks, CDB”) järjestelmää (s.212), sillä ne ovat parhaita tekemään luottopäätösten riskiarvioita ja luomaan suhteita asiakkaisiinsa. Asiakkaiden luottokelpoisuuden/riskin arviointi on pankkitoiminnan ydinosaaamista. Lisäksi pienpankit palvelevat pieniä ja keskisuuria asiakkaita päinvastoin kuin suurpankit. Hänen mukaansa myös pankkitoiminnan skaalaetu tulee esiin jo suhteellisen pienessä kokoluokassa. Wray itse purkaisi ns. ”TBTF-suurpankit” (”Too big to fail”, TBTF)(s.214), eli virallisesti: systeemisesti tärkeät pankit (”(Global) systemically important bank”, (G)SIB)
- Ns. täysvarantojärjestelmään (”full reserve banking”) Minsky suhtautui kriittisesti, sillä se ei tue pääomanmuodostusta (s.209).
- Minsky luopuisi sekä työtulo- että yritysverosta työllistämisen ja investointien tukemiseksi (s.205, s.207). Sen sijaan työtulo- ja pääomatulo tulisi verottaa yhdessä.
- Big bank: Pankkien tulisi lainata reservinsä suoraan keskuspankista, sillä silloin keskuspankki voi aina arvioida pankin tuloja ja tasetta, ennen ”luottopäätöksen” tekemistä ts. suhde olisi samanlainen kuin pankin ja sen asiakkaan väliillä (s.186). Samasta syystä myös ns. varjopankit, eli rahastot ja vakuustusyhtiöt, pitäisi siirtää ”keskuspankin luukulle”. Järjestely lopettaisi pankkienvälisen reservien lainauksen (”interbank lending”).
- Big government: Työtakuu ns. automaattisena vakauttajana ja kohdennetut julkiset investoinnit laskusuhdanteissa (s.206).
Summaus: Kapitalistinen talous tulee ajatella finanssijärjestelmänä, eli sen eri toimijoiden tulojen ja taseiden muodostamana verkostona, jossa voitontavoittelu ajaa talouden toimijat ottamaan yhä suurempia riskejä talouden noususuhdanteissa, johtaen ko. verkoston haurastumiseen / epävakautumiseen ja lopulta velkadeflaatioon / velkaromahdukseen, joten hallitusten, keskuspankkien ja eri säätelyelimien tulee jatkuvasti pyrkiä vakauttamaan sitä.
Myös edellä kuvattu perusteellinen reformi on tarpeellinen, eli Wrayn loppusanoin: ”Minsky acknowledged that pessimism permeates his approach: stability is destabilizing. There is no final solution to the problem of instability. However, Minsky was fundamentally optimistic in his outlook: we can do better than we have done so far”.
Prof. Wrayn Minsky-kirja on toistaiseksi paras saatavilla oleva esitys alati toistuvien talouskriisien syistä, ja siitä mitä niiden vähentämiseksi voitaisiin tehdä. Wray on erinomainen kirjoittaja, joten hänen kirjojaan on hyvin miellyttävä lukea, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Kirja soveltuu aihealueen perustiedot (*) omaavien raha-aktivistien ja taloustieteen opiskeljoiden lisäksi myös sijoittajille, joiden on syytä tuntea kapitalistisen talouden luontainen taipumus epävakautumiseen ja siitä johtuviin toistuviin romahduksiin.
(*) Hyvä alustus aihealueeseen ovat kappaleet 2-5 ja 7 Ahokas&Holapan kirjasta: ”Rahatalous haltuun”, LIKE (2014)
Wrayn Minsky-luentoja Youtubessa:
”Minsky and Financial Keynesianism”, 15.8.2018, 2.40h
In this lecture, the sixth of the Modern Money Theory Course, Professor L. Randall Wray goes back to Minsky’s early contributions, including his concerns with poverty and unemployment and his critique to the traditional Keynesian approach. The Financial Instability Hypothesis is presented as Minsky’s main critique of financial capitalism. Professor Wray also discusses Minsky’s stages approach of capitalist economies, and finally points out some policies that, according to this view, could help promote stability.
”Minsky and Money Manager Capitalism”, 16.8.2018, 2.48h
In this lecture, the last one of the Modern Money Theory Course, Professor L. Randall Wray discusses the main characteristics of contemporary Money Manager Capitalism (”salkunhoitajakapitalismi”) and the road that lead to the 2008 financial crisis. He also analyses the Euro Crisis from the perspective of Modern Money Theory, stating that the main problem is that member states abandoned sovereign currency. At the end of the lecture some policy options are assessed.