Syksyllä 2019 Valtiovarainmisteriö ehdotti kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi keinoja, jotka perustuvat luoton enimmäismääriin, lyhennysvelvoitteeseen ja lainan enimmäispituuteen. Tarkemmin tavoitteena on hillitä liiallista luotonantoa kotitalouksille ja taloyhtiöille, edistää asiakkaansuojaa luottomarkkinoilla sekä parantaa muun kuluttajaluotonannon valvontaa.
Taloudemokratia korosti lausunnossaan rahajärjestelmän kokonaiskuvan ymmärtämisen merkitystä kyseisten sinänsä arvokkaiden pyrkimysten edistämisessä:
”Lausuntomme päämäärä on varmistaa, että työryhmä ja kyseessä oleva lainsäädäntötyö on perehtynyt rahajärjestelmän toimintaan huolellisesti tiedostaen, että velkaantuminen on ainoa tapa luoda rahaa nykyjärjestelmässä. Raha on velkaa. Jos pankkilainojen määrä vähenee, vähenee myös rahan määrä. Jonkun on siis oltava velkaa, jotta taloudessa olisi rahaa kierrossa. Jos yksityisen sektorin velkaantumisesta ollaan huolissaan, tarkoittaa se sitä, että velka ja varallisuus ovat jakautunut epätasaisesti ja/tai julkisen sektorin velanotto ja yksityiselle sektorille kulutetun rahan määrä on liian pieni. Nykyisen rahajärjestelmän kannalta parempia keinoja lievittää yksityisen sektorin velkaantumista ovat taloudellisen eriarvoisuuden pienentäminen ja julkisen sektorin velanoton lisääminen.
Kestävin tapa vaikuttaa yksityisen sektorin velkaantumiseen olisi rahareformin läpivieminen, niin että rahaa ei enää syntyisi pankkilainojen myöntämisen yhteydessä. Kun rahan määrä ei olisi enää riippuvainen velasta, voitaisiin yksityisen sektorin velkaantumiseen puuttua keinoilla, jotka tämänhetkisen rahajärjestelmän kanssa vähentäisivät rahan määrää kierrossa (esimerkiksi Valtiovarainministeriön kyseessä olevat ehdotukset) ja joita ei ole talouden kannalta järkevää tehdä nykyjärjestelmän ja vallitsevien käytäntöjen puitteissa. ” Lue koko lausunto.
Säädösvalmistelun on tarkoitus tulla eduskunnan käsittelyyn vuoden 2020 aikana.