Usein kysytyt kysymykset

Mitä tarkoitetaan talousdemokratialla?

Talousdemokraattisen ajattelun mukaan rahan luonnin ja rahajärjestelmän tulisi olla demokraattisessa hallinnassa ja toimia yhteiskunnan parhaaksi eikä sitä vastaan. Tavoitteemme on talousjärjestelmä, jossa rahan luonti ei ole sidottu velkaantumiseen, mutta olemme avoimia erilaisille vaihtoehdoille muutoksen yksityiskohtaisen toteutuksen suhteen.

Talousdemokratian kannattajat suhtautuvat kriittisesti siihen, että politiikka ja talous on nykyisessä yhteiskunnassa erotettu toisistaan ja talous sanelee reunaehdot poliittiselle päätöksenteolle. Talousdemokratian vastakohta on talousoligarkia eli talousharvainvalta, jossa talous- ja rahavalta on pienellä eliitillä.

Tärkein talousdemokraattisista uudistuksista on rahareformi eli rahanluontivallan siirtäminen pois yksityisiltä pankeilta julkisen vallan haltuun. Jos valtio saisi yksinoikeuden luoda rahaa, sen luoman rahan määrästä ja rahapolitiikasta voitaisiin päättää demokraattisessa ja riippumattomassa toimielimessä.

Lisäksi talousdemokratia esittää, että raha tulisi luoda velattomasti. Nykyään lähes kaikki raha on yksityisten pankkien luomaa eli velkarahaa. Valtion tai keskuspankin olisi mahdollista luoda rahaa myös velattomasti, jolloin luotua rahaa ei tarvitse maksaa takaisin pankeille.

Talousdemokratiaa edistäviä uudistuksia ovat myös sähköinen käteinen, digitaalinen keskuspankkiraha, elvyttävä kansalaisosinko ja valtion keskuspankkirahoitus.

Lue lisää: https://talousdemokratia.fi/talousdemokraattisia-uudistuksia/

Nykyään rahan luovat yksityiset pankit. Pankit luovat rahaa, kun ne myöntävät asiakkailleen lainoja. Raha siis syntyy siten, että asiakkaan tilille yksinkertaisesti kirjataan lainaa vastaava summa. ”Pankkitoiminnan perusteet” -julkaisu

Pankit perivät luomastaan rahasta korkoa. Kun asiakas haluaa maksaa velan pankille takaisin, hänen on järjestettävä tililleen velan määrää ja sen korkoja vastaava summa. Kun velka on maksettu pankille takaisin, rahaa on hävinnyt kierrosta.

Suurin osa rahasta on siis velkaa, joka on olemassa ainoastaan numeroina tietokonejärjestelmissä. Kolikot ja setelit käsittävät nykyisin vain hyvin pienen osan maailman rahasta. ”Väärinkäsityksiä pankkitoiminnasta” -julkaisu

Pankkien rahan luontia rajoittavat vähimmäisvaranto- ja vakavaraisuusvaatimus, sekä niiden oma näkemys asiakkaiden takaisinmaksukyvystä. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta niiden luotonantoon erinäisistä tekijöistä johtuen. ”Pankin maksukyvyttömyys” -julkaisu

Keskuspankit lainaavat pankeille ja valtioille käteistä rahaa sekä käteisen rahan sähköistä vastinetta eli keskuspankkireservejä. Lisäksi keskuspankit toteuttavat valtioiden rahapolitiikkaa.

Jos keskuspankki on valtion hallitsema, demokraattisesti valittu hallitus voi puuttua sen rahapolitiikkaan. Nykyisin monet keskuspankit ovat itsenäisiä laitoksia, joiden toimintaan hallitukset eivät saa puuttua.

Tällainen itsenäinen keskuspankki on esimerkiksi Euroopan keskuspankki (EKP), joka hallinnoi EU:n yhteistä valuuttaa euroa ja säätelee korkotasoa, jolla pankit lainaavat keskuspankilta käteistä ja keskuspankkireservejä. EKP:n rahapolitiikan tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. EKP:n rahapoliittiset päätökset vaikuttavat yleiseen hintatasoon välillisesti erilaisten kanavien kautta, esimerkiksi vaikuttamalla lainojen korkoihin, valuuttakursseihin ja taloudellisten toimijoiden odotuksiin.

Vaikka suurin osa rahasta luodaan tavallisissa talletuspankeissa, nykyisen kaltainen rahajärjestelmä edellyttää keskuspankin olemassaoloa. Pankit tarvitsevat keskuspankin lainaamaa käteistä ja keskuspankkireservejä asiakkaidensa käteistarpeen tyydyttämiseen, keskinäisen maksuliikenteensä hoitamiseen ja vähimmäisvarantotalletusten tekemiseen.

Lue lisää: Rahajärjestelmä murrosvaiheessa – Harry Leinonen

Rahanluontioikeus tulisi siirtää pankeilta valtioille, jotta taloudesta tulisi vakaampi ja valtioiden ei enää tarvitsisi pelastaa pankkeja konkursseilta.

Finanssikriisit ovat osoittaneet, että pankit eivät kykene kantamaan rahanluontiin liittyvää vastuuta. Koska pankkien liiketoiminta perustuu lainoista saataviin tuloihin, niillä on suuri kannustin luoda maailmaan lisää velkaa.

Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä valtiot eivät kuitenkaan voi antaa merkittävien pankkien tehdä konkurssia, koska silloin maksujärjestelmä halvaantuisi. Niinpä pankkeja tuetaan veronmaksajien kustannuksella, kun ne joutuvat vaikeuksiin.

Pankkien tulisi saada lainata ainoastaan niihin talletettua rahaa. Toisin sanoen pankeille tulisi asettaa 100 prosentin vähimmäisvarantovaatimus, jolloin ne myöntäisivät lainoja pääasiassa määräaikaistalletuksista ja omasta pääomastaan.

Taloudesta tulisi vakaampi, kun velkariippuvuus vähenisi. Syntyisi myös säästöjä, kun rahasta ei tarvitsisi maksaa enää korkoa.

Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä talous on luontaisesti epävakaa. Jotta talous kasvaisi, pankkeja täytyy kannustaa lainaamaan enemmän ja yksityistä sektoria samalla velkaantumaan lisää. Tästä aiheutuu nousu- ja laskusuhdanteita, kiinteistökuplia, finanssikriisejä, lamoja ja jopa velkadeflaatioita, jotka olisivat suurilta osin vältettävissä, jos raha luotaisiin ilman velkaa. Velkadeflaatio tarkoittaa yleisen hintatason laskua, kun velkoja lyhennetään ja näin poistetaan rahaa kierrosta.

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan.

Sekä julkinen että yksityinen talous säästäisivät, kun niiden ei tarvitsisi maksaa korkoa rahasta. Eriarvoisuutta kasvattava korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu ei olisi enää mahdollista. Ihmisten käyttöön jäisi enemmän rahaa ja eriarvoisuus vähenisi.

Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.

Kuten mikä tahansa yhteiskunnallinen uudistus, myös talousdemokraattiset uudistukset voivat epäonnistua, jos ne toteutetaan huonosti. Erityisesti siirtymävaiheessa pankkilainojen saatavuus saattaisi heiketä ja korkotaso ailahdella. Lisäksi väärinkäytökset rahan luomisessa olisivat mahdollisia. Näitä riskejä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti varautumalla niihin huolellisesti etukäteen.

Inflaatioon vaikuttavat monet tekijät, kuten rahan määrä, palkat, voittotavoite, raaka-aineiden kansainväliset markkinat ja ihmisten odotukset. Rahapolitiikalla pystytään vaikuttamaan vain osaan näistä.

Nykyisin rahapolitiikalla säädellään korkotasoa, jolla on ainoastaan välillinen vaikutus rahan määrään. Talousdemokraattisten uudistusten jälkeen rahapolitiikalla vaikutettaisiin suoraan rahan määrään ja sitä kautta inflaatioon. Jos matala inflaatio haluttaisiin edelleen säilyttää rahapolitiikan päämääränä, vain keinot sen saavuttamiseksi muuttuisivat.

Lue lisää: Täyttä rahaa -julkaisu, sivu 23.
Positive Moneyn blogi aiheesta: https://positivemoney.org/2013/05/would-positive-money-system-be-inflationary/
Lisää inflaatiosta: https://talousdemokratia.fi/inflaatio/

Suomessa talousdemokraattisia uudistuksia ajaa Suomen Talousdemokratia ry. Talousdemokraattisilla uudistuksilla on laajaa kannatusta myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa uudistuksia ajaa Positive Money, Ruotsissa Positiva Pengar ja Tanskassa Gode Penge. Kansainvälistä talousdemokraattista toimintaa koordinoi International Movement for Monetary Reform -kattojärjestö, johon myös Talousdemokratia ry kuuluu.

Lue lisää: Talousdemokratia ulkomailla

Suomen Talousdemokratia ry on vuonna 2009 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on ohjata yhteiskuntaa kohti kestävää ja demokraattista talousjärjestelmää ja tuoda esiin uskottava ja käytännöllinen vaihtoehto velkaperusteiselle rahajärjestelmälle. Suomen Talousdemokratia ry tiedottaa nykyisen rahajärjestelmän ongelmista, kehittää vaihtoehtoisia rahajärjestelmiä ja harjoittaa julkaisutoimintaa. Yhdistys vaikuttaa esimerkiksi osallistumalla julkiseen keskusteluun, järjestämällä tilaisuuksia ja tapaamalla päättäjiä.

Tunnetuimpia talousdemokraattisia uudistuksia kannattavia ekonomisteja ovat muun muassa Irving Fisher, James Tobin, Herman Daly ja Milton Friedman. Lisää taloustieteilijöitä, jotka vaativat pankkijärjestelmän uudistamista niin, että pankeilla on sadan prosentin reservivaatimus, on listattu täällä.

Talousdemokraattiset uudistukset pyrkivät demokratisoimaan rahan hallinnan yhteiskunnassa, mikä sujuvoittaa sitä kautta minkä tahansa talousjärjestelmän toimintaa. Talousjärjestelmä säilyy siis entisellään, oli se sitten kapitalistinen, sosialistinen, pohjoismainen hyvinvointivaltio tai mikä tahansa.