Talousdemokraattisia uudistuksia

Talousdemokraattisen ajattelun mukaan talous- ja rahavallan tulisi olla demokraattisessa hallinnassa. Talousdemokratian kannattajat suhtautuvat kriittisesti siihen, että politiikka ja talous on nykyisessä yhteiskunnassa erotettu toisistaan ja talous sanelee reunaehdot poliittiselle päätöksenteolle. Talousdemokratian vastakohta on talousoligarkia eli talousharvainvalta, jossa talous- ja rahavalta on pienellä eliitillä.

Talousdemokratia on monipuolinen kokoelma toisiaan täydentäviä - ja joskus myös toisiaan poissulkevia - uudistuksia. Suomen Talousdemokratia ry pyrkiikin tarjoamaan useita eri vaihtoehtoja, joista voidaan valita yksi tai useampi uudistus toteutettavaksi jotta päästäisiin lähemmäksi talousdemokraattista yhteiskuntaa.

Rahareformi

Rahareformin myötä pankit eivät voi enää luoda uutta rahaa myöntäessään lainoja. Rahanluontioikeus siirtyisi kokonaan valtiolle. Pankeille asetettaisiin 100 % vähimmäisvaranto- eli reservivaatimus, jolloin ne voivat myöntää lainoja ainoastaan omasta pääomastaan tai määräaikaistalletuksista.

Rahajärjestelmää muutetaan niin, että kaikki raha luodaan vain ja ainoastaan velattomasti. Velattomalla rahalla tarkoitetaan rahaa, jonka vastaeränä kirjanpidossa ei ole laina tai jos on, niin ikuinen ja nollakorkoinen laina. Rahan määrä ei ole sidoksissa mihinkään hyödykkeeseen, vaan sitä säännellään tarpeen mukaan esimerkiksi niin, ettei liiallista inflaatiota tai deflaatiota pääse syntymään. Uuden velattoman rahan jakelu voi tapahtua monella eri tapaa, esimerkiksi valtion kulutuksen tai perustulon kautta.

Lisää tietoa rahareformista: talousdemokratia.fi/rahareformi

Sähköinen käteinen

Keskuspankkireservit ovat käteisen sähköinen muoto, jota voi pitää hallussa ainoastaan keskuspankissa olevalla tilillä. Nykyisin lähinnä pankeilla ja valtiolla on tili keskuspankissa. Keskuspankkitilin avaamisen salliminen kaikille mahdollistaa jokaiselle 100 % reserveillä taatun rahan hallussapidon. Koska pankit voivat edelleen luoda rahaa, sähköinen käteinen on käytännössä rahareformin kevytversio.

Lisää tietoa sähköisestä käteisestä: talousdemokratia.fi/sahkoinen_kateinen

Kansalaisosinko

Kansalaisosinko (QE4People) suuntaa elvytyksen finanssimarkkinoiden sijaan suoraan kansalaisille. Kyseessä on harkinnanvarainen ja väliaikainen toimenpide, jolla voidaan korvata määrällisen elvytyksen (quantitative easing, QE) ohjelmat.

Lisää tietoa kansalaisosingosta: talousdemokratia.fi/kansalaisosinko

Valtion keskuspankkirahoitus

Valtion velan korot palautuvat valtiolle takaisin. Pankit luovat edelleen suurimman osan rahasta ja ne päättävät, mihin lainat myönnetään, mutta myös valtiolla olisi vaikutusvaltaa. Rahan luonnista koituvat hyödyt menevät suurimmaksi osaksi pankeille, mutta myös valtio saisi osansa.

Lisää tietoa valtion keskuspankkirahoituksesta: talousdemokratia.fi/keskuspankkirahoitus

Rinnakkaisvaluutat

Esimerkiksi WIR-pankki, aikapankit ja paikallisrahat tarjoavat vaihtoehdon viralliselle valuutalle. Rinnakkaisvaluuttojen on havaittu vakauttavan taloutta erityisesti kriisiaikoina, kun ihmisillä on vaihtoehto epävakaalle viralliselle valuutalle.

Lisää tietoa rinnakkaisvaluutoista: talousdemokratia.fi/vaihtoehtoiset_valuutat

Julkiset pankit

Valtio perustaa (tai ostaa) täysin oman pankin. Tällöin valtio voisi rahoittaa paremmin yhteiskunnallisesti hyödyllisiä projekteja. Rahajärjestelmä säilyisi ennallaan ja yksityisiä pankkeja olisi edelleen olemassa.

Osuuspankit

Osuuspankit ovat asiakkaidensa omistajia, jolloin hyödytkin valuvat heille kaukaisten omistajien sijaan.

Pankkien kansallistaminen

Kaikki pankit, joilla on oikeus luoda rahaa, siirtyisivät valtion omistukseen. Tällöin rahajärjestelmä säilyisi ennallaan, mutta rahanluominen ei olisi enää yksityisissä käsissä. Pankkijärjestelmän tuottamat voitot valuisivat myös yksityisten tahojen sijasta yhteiseen kassaan.

Pankkien läpinäkyvyys

Asiakkailla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa mihin sijoitustarkoituksiin annetut rahat käytetään. Mitään yksityiskohtia asiakkaat tuskin haluavat tietää (mikä yritys, mikä kiinteistö jne), mutta heille tulisi kertoa käytetäänkö rahat yhteiskunnallisesti hyödyttäviin tarkotuksiin vai ei, ja ovatko he valmiita kantamaan kyseisten sijoitusten riskit. Tämäkin vähentäisi spekulointikupliin käytettävää rahaa.

Instituutioiden demokraattisuus ja läpinäkyvyys

Talousinstituutioiden demokratian ja läpinäkyvyyden lisääminen. Lähes kaikki maailman merkittävimmät talousinstituutiot - kuten IMF, Maailmanpankki ja BIS - ovat epädemokraattisia ja läpinäkymättömiä. Ihmisillä ei ole ollut mitään suoraa vaikutusvaltaa, keitä näiden instituutioiden johtoon on valittu ja miten niiden tulisi toimia.

 

Aki Järvisen esitelmä talousdemokratiasta: