Uutiset

Puheenjohtajan terveisiä 

En pidä sanasta aktivisti, sillä siihen usein assosioidaan mielikuva tunteen vallassa aggressiivisesti vouhottavasta nuoresta, joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Mutta kaipa se myönnettävä on, olen itse raha-aktivisti.  

Olenko siitä ylpeä? En voi sanoa, että kerron jokaisen uuden ihmisen tavatessani tästä ”harrastuksestani”, mutta tämä vapaaehtoistoiminta tuo kuitenkin merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta elämääni muiden asioiden lisäksi. En voisi myöskään kuvitella tilannetta, jossa sivuuttaisin isoiksi näkemiäni ongelmia siksi, että iso osa ihmisistä ei niitä näe.  

Ehkä sinäkin tämän uutiskirjeen vastaanottaja voit löytää itsestäsi aktivistin, joka ei vastaa kuvaukseltaan edellämainittua negatiivista kuvausta. Et välttämättä tunnista itsestäsi positiivista tai ylpeyttä aiheuttavaa kuvausta. Mutta pelkästään se, että luet tätä uutiskirjettä ja että olet halukas ottamaan selvää vaikeista ja kiistanalaisista asioista, joista saatat usein saada negatiivista palautetta, tekee minut ylpeäksi rohkeudestasi.  

Talousdemokratia pyrkii olemaan puoluepoliittisesti neutraali ruohonjuuritason kansalaisjärjestö, jossa on kaikille tilaa. Pyrimme jakamaan tietoutta usein monimutkaista ja vaikeasti erityisesti suomeksi kääntyvää tietoutta rahajärjestelmästä ja sen ongelmista. Meitä on vuosien varrella kertynyt jo lukuisa joukko, uutiskirjeen tilaajia on jo noin 485 ja maailmalla sisarjärjestöjemme piiriin kuuluu jo kymmeniä tuhansia ihmisiä. Esimerkiksi Tanskassa Gode Penge -järjestöllä on neljä täysiaikaista työntekijää ja satatuhatta uutiskirjeen tilaajaa. Tähän on meillä vielä matkaa, mutta virittelemme jatkossa enemmän kansainvälistä yhteistyötä jo pidemmällä olevien kollegoiden kanssa. 

Haluaisinkin kutsua sinut mukaan laajenevaan joukkoomme ja kevätkokoukseen. Aktiivijoukkomme on pieni, joskus erimielinen yksityiskohdista, mutta lopulta samaan pitkän aikavälin maaliin tähtäävä. Maali on vuosikymmenien päässä, ja sitä voi olla vaikea hahmottaa. Pyrimme kuitenkin myös pienin askelin kuten mielipidekirjoituksin, tapaamisin ja keskustelutilaisuuksin siirtämään keskustelua pikku hiljaa oikeisiin asioihin. Talousdemokratia ry aktivoituu usein kriiseissä, joista koronakriisi oli hyvä esimerkki. Toivottavasti saamme myös joukkoomme uusia aktiiveja ja kannatusjäseniä sekä näkyvyyttä liittyen sinänsä murheellisen Ukrainan sodan aiheuttamaan talousjärjestelmän horjumiseen. Kuitenkin, jos visiomme tapahtuu silloin joskus vuosikymmenien päästä, voit ylpeänä sanoa, että olit ensimmäisten joukossa Suomessa saamassa aikaan muutosta.  

Nähdään kevätkokouksessa 21.5.22 Turussa! 


Terveisin, 

Konsta Nylander 
Päivisin lääkäri, iltaisin satunnainen aktivisti ja Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja 


“Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia ja sitoutuneita kansalaisia ​​voisi muuttaa maailmaa. Tosiasiassa maailmaa ei ole kukaan muu koskaan muuttanutkaan.” 

– Margaret Mead (1901 – 1978), Yhdysvaltalainen antropologi 

Talousdemokratia ry:n lausunto koskien VVM:n luonnosta makrovakauden valvontavälineistä

Suomen Talousdemokratia ry

Lausunto

Asia:  VN/10675/2019

Lausuntopyyntö eräitä makrovakauden valvontavälineitä koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi

Lausunnonantajan lausunto

Yleiset huomiot esityksestä ja ehdotetusta aikataulusta

Suomen Talousdemokratia ry suhtautuu myönteisesti esityksen tavoitteeseen ehkäistä kotitalouksien velkaantumista. Suhtaudumme myös varovaisen positiivisesti keinoihin, joilla tavoitteeseen pyritään. Kuitenkin kannamme myös huolta siitä, onko velkaantumisen vähentäminen realistinen tavoite nykyisessä talousjärjestelmässä ja millä tavoin se vaikuttaa kansantalouden rahavirtoihin. Suunnitellut toimet näyttäytyvät alimittaisina suhteessa pankkien vähäisesti säädeltyyn rahanluontikykyyn.

Katsomme, että nykyisessä rahajärjestelmässä, jossa raha on käytännössä velkaa, yleinen velkaantumisen väheneminen vähentää myös rahan määrää kansantaloudessa, mikä aiheuttaa taantuman uhan koko kansantaloudelle. Kun yli 90% talouden rahamäärästä on yksityisten pankkien luotonannon yhteydessä syntyvää rahaa, ja kun lainoja takaisin maksettaessa rahan määrä taloudessa vähenee, on talouden kasvu lopulta yhteydessä velkaantumisen kasvuun. Vastoin vallitsevan uusklassiseen taloustieteen käsitystä, pankit eivät lainaa tallettajien varoja laina-asiakkaille, vaan kausaliteetti on päinvastainen. Pankkiluotot luovat uutta rahaa, kuten esim. Suomen ja Englannin keskuspankit sekä IMF ovat omissa julkaisuissaan todenneet. [1][2][3]

Näkemyksemme mukaan pankkien luotonluonti ohjaa talousjärjestelmän rahan ja resurssien suuntaa epätuottaville (huonosti BKT:ta nostaville) aloille, erityisesti finanssi- ja asuntosektorille, koska suuri osa pankien lainanannosta suuntautuu asuntomarkkinoille. Tämä on tärkeimpiä syitä myös asuntojen hintojen nousussa [4].

Yksityisen sektorin velkaantumista on mahdollista vähentää ilman taantuman uhkaa, jos valtio velkaantuu samaan aikaan. Katsomme, että valtion velkaantuminen on sinänsä parempi vaihtoehto, kuin yksityisen sektorin velkaantuminen sen takia, että valtioilla on paremmat valmiudet velan hoitamiseen. Näin varsinkin, jos keskuspankki tukee sitä aktiivisesti, kuten se on koronakriisin jälkeen tehnyt ostamalla valtion velkakirjoja jälkimarkkinoilta.

Kestävin tapa vaikuttaa yksityisen sektorin velkaantumiseen olisi rahareformin läpivieminen. Seurauksena käteisen rahan lisäksi myös sähköisen rahan loisi valtio. Pankit eivät pystyisi enää luomaan uutta rahaa lainanannon yhteydessä vaan ne toimisivat ainoastaan rahan välittäjinä. Suomi osana euroaluetta antaa vain rajalliset mahdollisuudet toteuttaa rahareformi itsenäisesti, joten kehotamme Suomea edistämään asiaa Euroopan unionissa ja mahdollisuuksien mukaan omassa lainsäädännössään ja talouspolitiikassaan. Kansalaisosinko tai perustulo olisi eräs keino lisätä kotitalouksien rahavarallisuutta ja vähentää sen velkaisuutta.

Kun rahan määrä ei olisi enää riippuvainen velasta, voitaisiin yksityisen sektorin velkaantumiseen puuttua keinoilla, jotka tämänhetkisen rahajärjestelmän kanssa vähentäisivät rahan määrää kierrossa ja joita ei ole talouden kannalta järkevää tehdä nykyjärjestelmän puitteissa.

[1] “Mitä raha on?” https://www.suomenpankki.fi/fi/opi-taloudesta/opi-taloudesta/mita-raha-on/

[2] “Money creation in the modern economy”, Michael McLeay, Amar Radia and Ryland Thomas, Bank of England (2014). https://www.bankofengland.co.uk/quarterly-bulletin/2014/q1/money-creation-in-the-modern-economy

[3] “Money Creation in Fiat and Digital Currency Systems”, Marco Gross and Christoph Siebenbrunner, International Monetary Fund (2019). https://www.imf.org/en/Publications/WP/Issues/2019/12/20/Money-Creation-in-Fiat-and-Digital-Currency-Systems-48843

[4] “Asuntoluototuksen kasvu on aiheuttanut asuntojen hintojen ja velkaantumisen nousu”, Kari Takala, Talous & Yhteiskunta (2019). https://labore.fi/t&y/asuntoluototuksen-kasvu-on-aiheuttanut-asuntojen-hintojen-ja-velkaantumisen-nousu/

1. Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Suhtaudumme positiivisesti uudisrakentamisen yhteydessä asuntoyhteisöjen luoton maksimimäärään suhteessa myyntihintaan. Takaisinmaksuajan rajaaminen 30 vuoteen on myös positiivista yhdessä alun lyhennysvapauden poiston kanssa. Asuinyhteisöjen luotonannossa 30 vuoden takaisinmaksuaikakin on kannatettava muutos.

Asumismuotojen erilainen verokohtelu Suomessa yllyttää asuntovelkaantumiseen: “Suomessa keskeinen keino rikastua on mielletty omistusasunnon hankkimiseksi. Sitä hillitsee tehokkaasti vain se, että veroedut ja liikakysyntä ovat nostaneet luototuksen avulla asuntojen neliöhinnat korkealle. Kallistuneet sijoitusasunnot pyritään vielä maksattamaan vuokralaisilla, ja asumistuen kautta myös veronmaksajat osallistuvat tämän tuoton varmistamiseen.” [4] 

Ehdotamme myös harkittavaksi sijoitusasuntoluototuksen vähentämistä tai kieltämistä siten, että sijoitusasunnot tulisi rahoittaa 100% keskuspankkirahalla, jolloin rahan kokonaismäärä taloudessa ei kasva. Samalla sijoitusasuntorahalainojen korko asettuisi merkittävästi asuntoluottojen korkotasoa ylemmäksi. 

Sijoitusasuntoluototuksen kieltämistä lievempänä keinona ehdotamme sijoitusasuntoluottojen korkovähennysoikeuden poistamista, kuten se on jo tapahtumassa tavallisten asuntoluottojen osalta.

Haluamme myös tuoda esille ehdotuksen asuntoluoton maksimikoon rajoittamista kyseisen asunnon arvioidun vuosivuokratuoton perusteella. Tässä mallissa asuntoluoton maksimikoko voisi olla esimerkiksi 10x kyseisen asunnon arvioitu vuosivuokra. Tällöin asuntomarkkinoilla kilpailukykyisimpiä olisivat ne, joilla olisivat suurimmat käteissäästöt asunnonostoa varten. Myös tämä ehdotus leikkaisi merkittävästi kotitalouksien velkaantumista.

[4] “Asuntoluototuksen kasvu on aiheuttanut asuntojen hintojen ja velkaantumisen nousu”, Kari Takala, Talous & Yhteiskunta (2019). https://labore.fi/t&y/asuntoluototuksen-kasvu-on-aiheuttanut-asuntojen-hintojen-ja-velkaantumisen-nousu/

2. Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta

Emme ota kantaa.

3. Laki Finanssivalvonnan valvontamaksuista annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Emme ota kantaa.

4. Laki eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä

Emme ota kantaa.

5. Laki rahapesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain muuttamisesta

Emme ota kantaa.

6. Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta

Emme ota kantaa.

Nylander Konsta

Suomen Talousdemokratia ry


VVM:n lausuntopyyntö ja jätetyt lausunnot löytyvät lausuntopalvelusta.

Uusi hallitus vuodelle 2022

Oodissa 28.11.2021 järjestetyssä syyskokouksessa hallitukseen vuodelle 2022 valittiin seuraavat henkilöt:

Puheenjohtaja: Konsta Nylander

Varapuheenjohtaja: Ari Slioor

Sihteeri: Jari Rutanen

Rahastonhoitaja: Omar El-Begawy

“Hyödykerahateorian perusteet”

Hyödykerahateoria on vallitseva rahateoria, joten on hyvä tuntea sen tausta ja perusteet. Muita rahateorioita ovat ns. vähimmäisvarantoteoria (“fractional reserve lending”), jonka mukaan valtion luoma keskuspankkiraha moninkertaistuu pankkijärjestelmässä ns. rahakerroinmallin mukaan, sekä ns. luottorahateoria, jonka mukaan kaikki raha on velkaa. Näistä teorioista vain luottorahateoria perustuu todellisuuteen.

Luottorahateoriaan ja hyödykerahateoriaan kannattaa perehtyä kirjan “Rahatalous haltuun” avulla (/1/, s.25).

Klassinen hyödykerahatarina

Klassisen hyödykerahatarinan on ensimmäisen kerran muodollisesti kuvannut Adam Smith klassisessa teoksessaan “Kansakuntien varallisuus”. Myöhemmin tarinaa kehittivät mm. Stanley Jevons ja Carl Menger, joiden kautta se päätyi osaksi nykyisin vallitsevana olevaa ns. uusklassista talousteoriaa.

Useimmille tuttu tarina kulkee kutakuinkin näin: Primitiiviset taloudet olivat vaihdantalouksia, jossa hyödykkeitä vaihdettiin päikseen toisiinsa. Tässä suoravaihdannassa ongelmana oli oikeiden vaihtosuhteiden määrittely sekä sopivan vaihtohyödykkeen löytäminen. Ongelma ratkaistiin lopulta sopivan välivaihtohyödykkeen käytöllä, kuten esim. suola, vilja, rautanaulat, joiden kautta vaihto välillisesti tapahtui. Myöhemmin vaihdantaa kehitettiin ottamalla käyttöön jalometallit yleisesti hyväksyttyinä, kestävinä ja arvonsa säilyttävinä välillisen vaihdannan hyödykkeinä.

Pankkijärjestelmä alkoi kehittyä, kun valtiot ottivat jalometallirahat käyttönsä varmistaen niiden laadun omalla leimallaan. Tällöin pankit kykenivät ottamaan niitä talletuksina vastaan ja antamaan asiakkaille talletustodistuksia niiden vastineeksi. Talletustuodistuksia alettiin sitten käyttämään paperirahana, mikä sujuvoitti vaihdantaa entisestään.

Viimeisenä kehittyi paperirahan pohjalta luottojärjestelmä, kun pankkiirit hoksasivat, että asiakkaat eivät todenäköisesti koskaan lunasta yhtäaikaisesti metallirahatalletuksiaan ja he näin ollen he kykenivät luomaan paperirahaluottoja, joilla ei ollut täyttä vakuutta.

Em. tarina on täysin kuvitteellinen, mutta se esiintyy jossain muodossa lähes kaikissa uusklassisen taloustieteen oppikirjoissa. Ohessa lainaus Matti Pohjolan “Taloustieteen oppikirjasta” (/1/, s.36):

“Työnjako edellyttää vaihdantaa. Ne hyödykkeet, joita ei voi itse valmistaa, saadaan vaihtamalla. Vaihto olisi periaattessa mahdollinen ilman rahaa, mutta hankaluudet olisivat suuret. Ajatelaanpa vain telakan työntekijää kulkemassa ympäriinsä palkkana saamansa metallilevy kainalossaan hakemassa jotakuta, joka haluaisi vaihtaa sen maitoon… Vaihdannan aikaansaamiseen kuluisi paljon aikaa ja vaivaa. Sanomme, että taloustoimikustannukset olisivat suuret. rahataloudessa asia on yksinkertaisempi. Vaihdantaan liittyvät taloustoimikustannukset jäävät vähäisemmiksi, kun telakka voi myydä laivan ja maksaa työntekijöilleen rahapalkan, jolla nämä saattavat hankkia haluamiaan hyödykkeitä. Rahan käyttö parantaa vaihtoonperustuvan talouden tehokkuutta huimasti.”

Kuten em. lainauksesta käy ilmi, uusklassisessa talousteoriassa taloutta pidetään vaihdantaloutena. Todellisuudessa talous on (velka)rahatalous, jossa taloudellisten toimijoiden toimintamotiivi on rahallisten voittojen maksimointi (“rahamotiivi”, (/1/, s.102)).

“Teoriaa”

Hyödykerahateorian mukaan rahan lainaajat lainaavat säästäjien ennakkoon säästämää rahaa, jonka korko asettuu rahan kysynnän ja tarjonnan määräämään tasapainopisteeseen ao. kuvan mukaisesti:

Sanastoa

Valtavirtainen talousuutisointi perustuu uusklassiseen talousteoriaan. Ohessa hyödykerahateoriaan perustuvia termejä ja ilmaisuja talousuutisoinnin tulkitsemiseksi.

lainattavat varat” / “loanable funds”

Säästäjien/sijoittajien luoma rahavaranto, josta pankkien asiakkaat ja valtiot lainaavat rahaa.

“syrjäytymisvaikutus” / “crowding out effect”

Valtion rahanlainaaminen kasvattaa rahan kysyntää ja täten yo. graafin mukaisesti nostaa sen markkinakorkoa, jolloin yksityisten investointien rahoituskulut nousevat ja talouskasvu hidastuu.

“luonnollinen korkotaso” / “natural rate of interest”

Yo. graafin mukainen tasapainokorko. Keskuspankit pyrkivät mm. asettamaan ohjauskoron tämän kuvitteellisen korkotason mukaisesti. Lainaus SOSTE:n pääekonomistin Jussi Ahokkaan Keskuspankkikapitalismi-blogista (12.4.2021):

“Tällöin keskuspankin tehtävänä taloudessa on asettaa nimellinen (ohjaus)korkotaso ja inflaatio siten, että niiden kautta muodostuva todellisuuden reaalikorko osuu yhteen luonnollisen reaalikoron kanssa. Vaikeus on siinä, ettei luonnollista korkoa voida havaita suoraan, mutta silti keskuspankit voivat tehdä siitä epäsuoria tulkintoja.”

“veronmaksajien rahat” / “taxpayer money”

Koska hyödykerahateoria on täysin kuvitteellinen teoria, ei tarkkaa kuvausta hyödykerahan luontimekanismista ole. Ilmeisesti rahaa ajatellaan/kuvitellaan syntyvän talouden ja sitämyöten taloudellisen vaihdannan kasvaessa, jolloin keskuspankin tulee kasvattaa rahamäärää lisääntyneen vaihdannan mahdollistamiseksi. Näin syntynyttä rahaa valtio sitten lainaa tai verottaa veronmaksajilta.

Todellisuudessa yksityisen sektorin hallussa olevan pysyvän keskuspankkirahavarannon määrää vaihtelee valtion ali- ja ylijäämien mukaisesti, mikä käy selkeästi ilmi ns. sektoritasemallista. Täten mitään “veronmaksajien rahaa” ei ole olemassakaan, vaan verot maksetaan aina valtion luomalla keskuspankkirahalla.

“rahanpainaminen” / “money printing”

Vain yo. mekanismilla luotu raha on “rehellisesti” luotua rahaa. Rahanluonti “keinotekoisesti” on huijaamista, tai “rahanpainamista”.

Täten esim. keskuspankkien QE-ohjelmia (“Quantitative Easing”) pidetään rahanpainamisena. Todellisuudessa QE:ssa keskuspankki vaihtaa pankin hallussa olevan velkakirjan keskuspankkireserveihin, eikä rahan kokonaismäärä muutu (“asset swap”).

Kaikki raha on syntynyt velasta, jota voi tietysti halutessaan ivata “rahanpainamiseksi”, mutta QE ei muuta olemassaolevaa rahamäärää, vaan ainoastaan pankkien taseiden rakennetta.

“säästöjen suma” / “savings glut”

Eräs suosikkiteoria nykyiselle alhaiselle korkotasolle on globaali demografinen muutos, jossa eläkkeelle on jäämässä suuria ikäluokkia, jotka ovat kerryttäneet merkittäviä säästöjä, ja joiden kulutus vähenee ikääntyessä. Myöskään investointikohteita säästöjen hyödyntämiseksi ei tahdo oikein löytyä, joten luonnollinen korkotaso on ollut pitkäaikaisessa laskutrendissä.

“rahoituksen välittäminen” / “financial intermediation”

Hyödykerahateoriassa pankit ovat “rahanvälitystoimistoja”, jotka välittävät rahaa säästäjiltä rahantarvitsijoille.

Lainaus talousnobelisti Paul Krugmanilta:

Pankit ovat kekseliäs ja jossainmäärin vaarallinen rahoituksen välittämisen muoto.. Pankit eivät luo kysyntää tyhjästä sen enempää kuin kukaan muukaan, joka päättää lisätä kulutustaan. Pankit ovat vain yksi väylä, joka yhdistää lainanantajat lainanottajiin, (/2/, s.57)


“korot nousevat/laskevat”

Hyödykerahanarratiiviin kuluu, se että koroista puhutaan ikäänkuin niitä säätelisivät jotkin mystiset luonnonvoimat. Todellisuudessa keskuspankki asettaa ohjauskoron haluamakseen, johon (riskittömien) valtionvelkakirjatalletusten korot perustuvat. Riskilliset yksityiset korot perustuvat puolestaan valtionvelkakirjatalletusten korkoihin.


Toivottavasti tämä pikaperehdytys hyödykerahateoriaan avaa uuden näkökulman talousuutisoinnin seuraamiseen!

Lähteet

/1/ “Rahatalous haltuun” , Ahokas&Holappa, LIKE (2014)

/2/ “Raha – mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla”, Ville Iivarinen, Into (2015)

“Sektoritaseet for dummies”

Englantilaisen, jälkikeynesiläisen ekonomistin Wynne Godleyn kehittämä sektoritasemalli on erinomainen työkalu kansantalouden dynamiikan ymmärtämiseen.

Ohessa on esitetty vain sektoritasemallin periaatteet. Varsinainen perehtyminen aiheeseen kannattaa aloittaa lukemalla kappale 5: “Kansantalouden rahavirrat ja rahoitusaseman kehitys” Ahokas&Holapan kirjasta: “Rahatalous haltuun“.

Yleistä

Sektoritasemallissa kansantalous on jaettu yksityiseen, julkiseen ja ulkomaan- sektoriin. Malli tarkastelee näiden sektoreiden välisiä vuotuisia rahavirtoja.

Koska yhden sektorin ylijäämä (tulot > menot) on aina toisen sektorin alijäämää (tulot < menot) summautuvat sektoreiden yli- ja alijäämät aina nollaksi:

Julk.sektorin tase + Yks.sektorin tase + Ulkom.sektorin tase = 0

Velka ja nettorahavarallisuus

Vallitsevana olevan uusklassisen taloustieteen (johon talousuutisointikin perustuu) mukaan olemme hyödykerahajärjestelmässä, jossa raha on öljyn kaltainen talouden vaihdannan voiteluaine. Todellisuudessa olemme velkarahajärjestelmässä, jossa velka toimii talouden polttoaineena.

Yks.sektorin toimijoiden keskinäinen velkaantuminen ei lisää yks.sektorin nettorahavarallisuutta, sillä raha ja velka kumoavat aina toisensa.

Siksi yks.sektorin ainoa mahdollisuus kerryttää nettorahavarallisuutta on velkaannuttaa jotain toista sektoria, eli käytännössä joko julkista tai ulkomaan sektoria. Tämä tarkoittaa sitä, että yks.sektorin hallussa oleva nettorahavarallisuus koostuu kotimaisesta ja/tai ulkomaisesta keskuspankkirahasta.

Kuvitteellisen kansantalouden sektoritaseita

Ohessa kuvitteellisen kansantalouden sektoritaseita selityksineen muutaman vuoden ajalta :

VuosiJulk.Yks.Ulkom.Summa
0+1-100
10+1-10
20-1+10
3-1+100
“USA”-2+1+10

Vuonna nolla: Julk.sektori on ylijäämäinen ja yks.sektori alijäämäinen. Julkinen ylijäämä tarkoittaa sitä, että verotus on ylittänyt valtion kulutuksen. Tällöin rahavirta on ollut yks.sektorilta julk.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat heikentyneet.

Vuonna yksi: Yks.sektori on ylijäämäinen ja ulkom.sektori aljäämäinen, eli vienti on ylittänyt tuonnin. Tällöin rahavirta on ollut ulkom.sektorilta yks.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat parantuneet.

Vuonna kaksi: Yks.sektori on alijäämäinen ja ulkom.sektori ylijäämäinen, eli tuonti on ylittänyt viennin. Tällöin rahavirta on ollut yks.sektorilta ulkom.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat heikentyneet.

Vuonna kolme: Julk.sektori on alijäämäinen, yks.sektori ylijäämäinen ja ulkom.sektori tasapainossa. Julkinen alijäämä tarkoittaa sitä, että valtion kulutus on ylittänyt verotuksen. Tällöin rahavirta on ollut julk.sektorilta yks.sektorille. Yks.sektorin rahoitusasema ja kokonaiskysyntä ovat parantuneet.

Vuosi kolme on ideaalitilanne kansantalouden kannalta: Julk.sektori ylläpitää kokonaiskysyntää ja vienti rahoittaa tuonnin. Keynesin mukaan yks.sektorilla on jatkuva kysyntävaje, jota valtion tulee paikata alijäämäisellä kulutuksella. Tilastojen mukaan näin käy myös todellisuudessakin ts. valtiontaloudet ovat lähes aina alijäämäisiä.

Todellisen kansantalouden sektoritaseita

Ohessa kommentoituna erään ei-kuvitteellisen kansantalouden, eli tässä tapauksessa USA:n, sektoritaseiden kehitys vuoden 1990 jälkeen. Huomioitavaa on että, sektoritaseyhtälön mukaisesti, yli- ja alijäämiä kuvaavat palkit summautuvat aina nollaksi.

USA:n sektoritaseiden kehitys (> 1990)

Comments:

v.2001: Dotcom-kupla poksahtaa. Poksausta on edeltänyt useampi vuosi, jolloin yks.sektori (punaisella) on ollut alijäämäinen ts. sen rahoitusasema on heikentynyt. Kokonaiskysyntää on ylläpitänyt pelkästään yksityinen velkaantuminen, sillä julk.sektori (vihreällä) on ollut tasapainossa. Poksauksen jälkeen julk.sektori palautuu jälleen alijäämäiseksi ja alkaa ylläpitämään kokonaiskysyntää.

v.2008: Subprime-asuntoluottokupla poksahtaa. Poksausta on edeltänyt useampi vuosi, jolloin yks.sektori on ollut alijäämäinen ts. sen rahoitusasema on heikentynyt. Kokonaiskysyntää on ylläpitänyt sekä julkinen velkaantuminen, että voimakas asuntoluottojen kasvu. Poksauksen jälkeen julk.sektorin alijäämät kasvavat voimakkaasti.

v.2020: Talouden “normaalitila” päättyy Korona-kriisiin, jolloin julkiset alijäämät kasvavat räjähdysmäisesti.

Huom!: Dollari on globaali reservivaluutta ja siksi USA:n ulkom.sektorin (sinisellä) on oltava jatkuvasti ylijäämäinen (tuonti > vienti), jotta maailmantalous saa riittävästi dollareita käyttöönsä. USA:n tyypillinen sektoritase on esitetty yo. taulukon “USA” -rivillä.

Kuva: Kuvan pylväsgrafiikan on taiteillut saksalainen mmt-proffa Dirk Ehnts Fedin tilastodatan pohjalta (linkki alkup. kuvaan). Harmaat pystypalkit kuvaavat taantumajaksoja.

Johtopäätöksiä

MMT:n mukaan tietyn julkisen sektorin ylijäämän/alijäämän tai sen tasapainon tavoittelu on turhaa. Sensijaan tulisi tavoitella talouden tasapainoa: “Balance the economy, not the budget!”.

Jos ylijäämä/alijäämä/tasapaino-tavoite kuitenkin asetetaan, on sen saavuttaminen Ahokas&Holapan mukaan huomattavan hankalaa:

“Tämän osion tarkastelu on havainnollistanut, kuinka julkisen sektorin alijäämien hallinnointi ja niihin vaikuttaminen ovat huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus kuin yleensä ajatellaan. Julkisen kulutuksen ja investointien leikkaaminen ja veronkorotukset eivät välttämättä kasvata julkisen sektorin ylijäämiä tai leikkaa alijäämiä. Ylijäämäinen budjetti ei tarkoita välttämättä ylijäämäistä tilinpäätöstä.

Koska myös muiden sektoreiden kehitys ja yritysten, rahoituslaitosten sekä kotitalouksien päätökset vaikuttavat myös julkisen sektorin rahoitustaseen kehitykseen, on harjoitettavassa ylijäämien kasvattamiseen pyrkivässä talouspolitiikassa tiedostettava myös politiikan vaikutuksen yksityisen sektorin toimijoiden käyttäytymiseen.”, s.210

Myös paljon hehkutettu “vienti rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan” -ajattelu on Ahokas&Holapan mukaan hyvin turmiollista:

“Toisin sanoen kaikkien talouksien vaihtotaseet eivät voi olla yhtäaikaa ylijäämäisiä (vienti > tuonti). Tämä on tärkeä havainto, sillä se osoittaa kotimaisen kysynnän kasvua rajoittavan ja vaihtotaseita kasvattamaan pyrkivän talouspolitiikan ongelmallisuuden. Vaikka tietty talousalue voisikin hyötyä tällaisesta politiikasta, kaikkien ryhtyessä harjoittamaan sitä, on seurauksena väistämättä kilpajuoksu pohjalle.”, s.220

Uutiskirje 5/2021

Uutiskirjeessä muistutetaan lauantain 2.10. klo 11 järjestettävästä Talousdemokratian HY/Attacin ja Rethinking Economics Finlandin verkkotapahtumasta. Uutiskirjeessä on myös linkki viime viikkoiseen “The great debt debate” -tapahtuman taltiointiin.

Linkki uutiskirjeeseen.

Uutiskirje 4 / 2021

Talousdemokratian uutiskirjeessä kerrotaan tulevista tapahtumista.

23.9.2021 “The great debt debate”
2.10.2021 “Eurozone and other currency arrangements in a global economy”

Lue uutiskirje kokonaisuudessaan täältä.

Webinaari: “Onko meillä varaa yhteiskuntaan?” by prof. Peo Hansen

Tiivistelmä

Professori Hansen keskustelee yhdestä yhteiskuntamme tärkeimmistä aiheista: Kuinka valtiontalous oikeasti toimii ja hyödynnämmekö me sen tarjoamia mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla?

Webinaari käsittelee valtiontalouden menokehystä ja kysymys, jota pohdimme on: “Onko meillä varaa tulevaisuuteen”. Prof. Hansen kertoo niistä negatiivisista vaikutuksista, joita valtiontalouden menokehyksellä on elämäämme ja yhteiskuntaamme.

Valtiontalouden menokehys säätelee sitä kuinka paljon valtion on mahdollista luoda (keskuspankki)rahaa ja velkaantua. Menokehyksen käyttö perustuu sille ajatukselle, että valtion tulee rahoittaa menonsa verotuksen avulla. Kehyksen seurauksena kotitaloudet ja yritykset joutuvat velkaantumaan, jotta talous pysyisi käynnissä.

Samanaikaisesti tulee kuntien ja alueiden leikata kuluja tärkeistä palveluistaan, kuten hoidosta, koulutuksesta ja sosiaalipalveluista. Tällaisen politiikan jatkaminen ei ole kestävää. Tuloksena tulee olemaan entistä kahtiajakautuneempi yhteiskunta, mikä vaurioittaa sekä ihmisiä, että luontoa.

Menokehyksen (oletettu) tavoite on valtiontalouden kestävyys. Toisin sanoen: “vastuullinen valtiontalouden hoito” tai “säästää pahanpäivän varalle”, kuten valtionvarainministerimme Magdalena Andersson asian ilmaisee.

Menokehysajattelussa oletetaan, että valtiontalous toimii kuten kotitalous tai yritystalous. Tässä ajattelutavassa valtiontalouden ylijäämät ja alijäämät ovat keskiössä: Kehyksen tehtävä on rajoittaa valtion menoja ja velkaantumista, jotta valtio voisi aina maksaa laskunsa velkaannuttamatta tulevia sukupolvia.

Mutta onko korrektia verrata Ruotsia yritys- tai kotitalouksiin, kun kuitenkin se on itsenäinen valtio, jolla on oma valuutta: Ruotsin kruunu? Onko “pahanpäivän varalle” säästäminen oikeasti kestävä finanssipoliittinen rajoite, joka on myös hyväksi meille kaikille? Vai pitäiskö rajoitteena kuitenkin olla jokin muu, kuten esim. valtion kulutuksen mahdollisesti aiheuttama inflaatio tai deflaatio? Näihin kysymyksiin meidän olisi saatava selvyys, jotta tietäisimme talouspolitiikan todelliset rajoitteet ja voisimme rakentaa hyvän yhteiskunnan meille kaikille.

Prof. Hansenin esitelmästä pidettiin hyvin paljon: Se oli hyvin yksinkertainen ja selkeä. Lisäksi n. 90% osallistujista oli lopulta sitä meiltä, että menokehystä tulisi muuttaa. Prof. Hansen näytti havainnollisesti sen mitä haitallisia vaikutuksia menokehyksellä on ihmisten elämälle ja koko yhteiskunnalle.

Hokemat: “Vastuullinen valtiontalouden hoito” tai “säästää pahanpäivän varalle”, kuten valtionvarainministerimme sanoo, perustuvat tietämättömyydelle siitä, kuinka valtiontalous ja valtiorahajärjestelmä toimivat. Prof. Hansenin mukaan valtion rahanluonti on se helpoin osuus valtiontalouden hoidosta. Reaalisten resurssien rajallisuus ja yhteiskunnan varsinainen rakentamistyö ovat se haastavampi osuus. Lopulta reaalitaloudellisen kokonaisuuden toimivuus on se, joka tuottaa todellisen hyvinvointimme.

Q&A -osio:

53 mins: “Menokehyksen poistamisen/joustamisen vaikutus inflaatioon ja ekologiseen kestävyyteen?”

59 mins: Miten rahanluonti tapahtuu ja miten se vaikuttaa reaalitalouteen?

1:03 h: Miten menokehystä perustellaan ja miksi vasta koronapandemia sai sen joustamaan?

1:10 h: Jos menokehyksestä joustetaan/poistetaan, niin tarvitaanko silloin edes verojakaan?

1:16 h: Esitelmän sisältö vastaa Stephanie Keltonin kirjan: “The deficit myth/ Underskotssmyten” sanomaa, joka vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta miksi poliitikot/ekonomistit eivät vaikuta ymmärtävän sitä?

1:20 h: Onko ylijäämiä tavoittelevan talouspolitiikan tarkoitus rikastuttaa rikkaita?

Prof. Peo Hansen

Peo Hansen är professor i statsvetenskap vid Institutet för Forskning om Migration, Etnicitet och Samhälle (REMESO), Linköpings universitet.

Han har bland annat skrivit böckerna: 

The Politics of European Citizenship (samförf. med Sandy Hager, 2012) och Eurafrica: The Untold History of European Integration and Colonialism (samförf. med Stefan Jonsson, 2014).

I mars i år kom han ut med boken: A Modern Migration Theory: An Alternative Economic Approach to Failed EU Policy.

Sanastoa

Finanspolitiska ramverk = valtiontalouden menokehys

Sunda finanser = “sound finace” = “vastuullinen valtiontalouden hoito”

Tillgångs inflation = asset-inflaatio = omaisuusarvojen kohoaminen