“History doesn’t repeat itself but it often rhymes”, Mark Twain
Artikkelin lopusta löytyy BBC:n tuottama vaikuttava dokumentti 1920-luvun asset-luottokuplan synnystä, joka johti v.1929-pörssiromahdukseen.
Pörssiromahdus johti puolestaan asset-luottokuplan puhkeamiseen, josta seurasi koko 1930-luvun kestänyt delfatorinen lama. Laman seurauksena syntyi ensin kauppasotia ja sitten fasismin nousu Euroopassa ja Japanissa. Iloista 1920-lukua seurannut surullinen vuosikymmen päättyi lopulta toisen maailmansodan syttymisen v.1939.
Dokumentti on tehty USA:n v.2008 subprime-kriisin jälkimainingeissa v.2009. Subprime-asuntoluottojen (*) romahdus oli lähellä kaataa koko länsimaisen pankki- ja finanssijärjestelmän. Lopulta Fed pelasti pankit ns. TARP-hätärahoitusohjelmalla. TARP-ohjelman kautta Fed osti pankeilta niiden happamiksi menneet subprime-velkakirjat ja korjasi näin pankkien likviditeetti- ja vakavaraisuustilanteen.
Mutta ensin hieman lisää taustoitusta aiheeseen:
Asset-luotot
Nykyaikainen pankkijärjestelmä on monella tapaa virheellisesti totetutettu, mikä tekee siitä lähtökohtaisesti epävakaan.
Yksi vakava virhe on se, että valtio käytännössä takaa rajattomasti pankkien luotonluonnin. Tämä on seurausta siitä, että pankkien ei juuri koskaan anneta mennä nurin pankkikriisien yhteydessä, vaan valtio(t) lähes aina lopulta pelastavat ne. Tämän seurauksena eivät niin tallettajat, kuin myöskään pankkien omistajat juuri koskaan menetä varojaan. Täten valtion antama rajaton luotonluonnin takaus aiheuttaa pankeille moraalikadon, jolloin ne suhdannehuipuissa (boom-vaihe) luovat liikaa ja/tai liian riskipitoisia luottoja.
Kaikkein suurinta epävakautta pankkijärjestelmälle aiheuttavat asset-spekulaatiota, kuten kiinteistö- ja osakespekulaatiota, varten luodut luotot. Yksittäisen pankin kannalta asset-luotot vaikuttavat vähäriskisiltä ja ne luovatkin niitä hyvin mielellään, sillä luoton vakuutena on aina kyseinen assetti (omaisuuserä).
Mutta riski kuitenkin syntyy, kun koko pankkisektori luo asset-luottoja, jolloin assettien yleinen hintataso alkaa kohota. Korrelaatio luottokannan paisumisen ja vastaavan asset-hintaideksin välillä näkyy erittäin hyvin asuntoluotoissa, jotka muodostavat suurimman osan pankkien luottokannasta (Kuva 1):
Kallistuneita assetteja käytetään sitten uusien luottojen vakuuksina seuraavaa ostoskierrosta varten. Myös pankkien laskennallinen vakavaraisuus kohenee niiden taseessa olevien assettien kallistuessa, jolloin ne voivat luoda entistä enemmän luottoja. Pankkien liiketoimintahan perustuu niiden oman pääoman velkavivuttamiseen luomalla asiakkaille luottoja (josta syntyy vastaava määrä tilirahaa), jotka sitten tuottavat pankille korkotulovirtaa. Kaiken edellisen seurauksena asset/velka-kupla paisuu kuin pullataikina suhdannesyklien huipuilla.
Pankit luovat siis hyvin mieluusti asset-luottoja, mutta sensijaan ne ovat varsin haluttomia luomaan luottoja investointeja ja yritystoimintaa varten (erityisesti PK-sektorille), sillä yritystoimintaanhan aina kuuluu suuri riski liiketoiminnan epäonnistumisesta ja luottoriskin toteutumisesta pankille.
Osakeluotot
Pankkien luotonluonnin vapautuminen 1920-luvulla mahdollisti massiivisen luottokuplan syntymisen. Tuolloin pankit alkoivat luotottaa myös aivan tavallisia kuluttajia. Myös pörssivälittäjinä toimineet pankit iskivät tähän saumaan ja alkoivat luotottaa asiakkaittensa osakespekulaatioita suurilla velkavivuilla (margin-lending), jopa niin että luoton osakevakuudeksi kelpasi vain 10% osuus myönnetystä luotosta.
Margin-ledning on nykyisinkin olennainen osa ammattimaista osakesijoittamista (Kuva 2). Margin-lending vahvistaa pörssikurssien liikkeitä, sekä ylös- että alaspäin. Romahduksissa se voi johtaa ns. margin-call-ilmiöön, kun osakkeiden vakuusarvo putoaa ja osakevälittäjät pyytävät sijoittajia joko lisäämään vakuuksiaan tai myymään positionsa. Pahimmillaan syntyy laaja koko osakemarkkinaa koetteleva ns. kapitulaatio, jolloin osakkeista pyritään massiivisesti eroon hinnalla millä tahansa.
Osakeluotoilla (”margin-debt”) on siis merkittävä kurssikehitystä epävakauttava vaikutus.
”Musta tiistai” 29.10.1929
Tunnetuin asset-luottokuplan aiheuttama pörssiromahdus on New Yorkin pörssin (NYSE) ns. ”musta tiistai” 29.10.1929, josta alkoi DOW-indeksin parin vuoden alamäki (bear-market), jonka seurauksena indeksi päätyi lopulta n. 90% pörssihuippua alemmalle tasolle (Kuva 1).
1900-luvun alkupuolella osakemarkkinoiden manipulaatio rehotti täysin villinä Wall Streetillä. Manipulaatioon osallistuivat kaikki keskeiset Wall Streetin pankit mm. J.P.Morgan. Esim. vuoden 1907 ns. ”Panic of Wall Street” -pörssiromahdusta on epäilty suurpankkien tahallaan aiheuttamaksi. Se aiheutti ns. talletuspaon pankeista (bank-run), mikä johti lopulta USA:n keskuspankin Fedin perustamiseen v.1913.
Suurpankkien tyypillinen manipulaatio oli jonkin tietyn osakkeen kurssin nostaminen yhteisostoilla ja sitten koko osakelastin dumppaaminen piensijoittajien niskaan hyvällä voitolla. Suurpankkien markkinamanipulaatio jatkuu yhä tänäkin päivänä ja ne jäävät toistuvasti kiinni erilaista finanssirikoksista, kuten esim. Libor- ja Euribor-korkojen sopimisesta pankkien välillä. Mukana menossa oli mm. Deutsche Bank.
Pörssin romahdettua alkoi luottosyklin bust-vaihe, koska osakespekulaattorit eivät enää kyenneet maksamaan luottojaan takaisin pankkeihin, jolloin pankkeja alkoi mennä nurin ja tästä säikähtäneinä tavallisetkin kansalaiset alkoivat kiivasti vetää rahojaan pois pankeista, eli syntyi ns. talletuspako.
1930-luvun lama
Luottokuplan romahdus pudotti rajusti kokonaiskysyntää, jolloin yritysten toiminta alkoi sakata ja ne menivät joko nurin tai ainakin irtisanoivat työntekijöitään, jolloin kokonaiskysyntä putosi yhä lisää aiheuttaen deflatorisen kierteen.
USA:sta finanssikriisi levisi Eurooppaan, kun tuore presidentti Herbert Hoover halusi suojella amerikkalaisten pankkien saamisia Euroopasta ja käski välittömän dollarien takaisinvedon USA:n pankkien eurooppalaisista haarakonttoreista. (USA:n pankit olivat aloittaneet eurooppalaisten pankkien dollarirahoituksen 1920-luvulla.) Dollarirahoituksen takaisinvedon ensimmäiseksi uhriksi joutui Itävaltalainen Creditanstalt-pankki (11.5.1932). Itävallasta pankkipaniikki levisi Saksan ja Ranskan kautta kaikkialle Keski-Eurooppaan pohjustaen fasististen hallintojen nousua 1930-luvulla (Franco-Mussolini-Hitler).
Tuhon viimeisteli Hooverin määrämät tuontitullit, joiden avulla hän halusi suojella amerikkalaista teollisuutta. Tuontitullien/kauppasodan seurauksena Euroopan ja USA:n välinen kaupankäynti romahti, joka pahensi 1930-luvun lamaa entisestään molemmilla puolilla Atlanttia. Lopputuloksena oli se, että USA:n talous nousi lopullisesti lamasta vasta toisen maailmansodan puhjettua maan siirtyessä sotatalouteen.
BBC:n dokumentti
Dokumentin Youtube-esittelyteksti:
”This BBC documentary from 2009 takes a fresh view of the ’Crash of 1929’ and the subsequent global Depression, comparing aspects of that event with the most recent turbulence in 2008. Uploaded for educational purposes only. Any advertising that appears is unbidden.”, ”The History Room” -Youtube-kanava
BBC:n oma esittelyteksti:
”
A documentary exploring the causes of the 1929 Wall Street Crash.
Over six terrifying, desperate days in October 1929, shares crashed by a third on the New York Stock Exchange. More than $25 billion in individual wealth was lost. Later, three thousand banks failed, taking people’s savings with them. Surviving eyewitnesses describe the biggest financial catastrophe in history.
In 1919, the US had emerged victorious and dominant from World War One. Britain and its European allies were exhausted financially from the war. In contrast, the US economy was thriving and the world danced to the American tune.
Easy credit and mass production set the tone in the roaring twenties for an era of consumption like none that had ever been seen before. The stock market rose and investors piled in, borrowing money to cash in on the bubble. In 1928, the market went up by 50 per cent in just 12 months. The crash was followed by a devastating worldwide depression that lasted until the Second World War. Shares did not regain their pre-crash values until 1954.
This is the story of a financial disaster that we hoped could never happen again.
”
by Jari Rutanen (2021)
(*) Ns. joukkovelkakirjaistettuja korkeariskisiä asuntoluottoja