Australialaisen Modern Money Labin Masters-ohjelmassa opiskeleva Jarno Lehtola käsittelee tuoreessa Brave New Europen artikkelissaan euromaiden valtiontalouksien rajoitteita, joita ei ole valuuttasuvereeneilla mailla, kuten Ruotsilla, UK:lla ja Usalla.
Kuten kaikki MMT-osaajat tietävät, alijäämä- ja velkasuhderajoitteet ovat tarpeettomia fiat-järjestelmässä, mutta euroalueella sellaiset kuitenkin valitettavasti on. Niillä yritetään ylläpitää talouskuria, mikä pahentaa jäsenmaiden tilannetta, kuten Jarno Lehtola artikkelissaan, sektoritasekirjanpidon avulla, osoittaa. Hänen mukaansa, rajoitteista huolimatta, Suomi voi kuitenkin pärjätä euroalueella satsaamalla tuottavuuskehitykseen:
”The focus should be on productivity-led competitiveness: investments in skills, research and development, and industrial policy supporting higher value-added sectors. This can strenghten external performance while sustaining the domestic demand that supports domestic employment, business investment and tax revenue”
Lehtolan mukaan Suomen tulee kuitenkin pyrkiä siihen, että em. finanssipoliittisia rajoitteita höllätään. Euroalueen perusongelmaa, eli ”fiskaalisen auktoriteetin” – eli käytännössä liittovaltion – puutetta se ei kuitenkaan korvaa, kuten Lehtola aivan oikein toteaa. Korvaavana ratkaisuna hän ehdottaa fiskaalisia vakautusmekanismeja, kuten yhteistä investointikapasiteettia (yhteisvelkaa) ja työttömyysvakuutusta.
Jarno lehtola: ”What the Euro Took Away – Finland’s Missing Tools for Prosperity”, Brave New Europe, 24.06.2026
—
(*) Saksalaisen ekonomistin Dirk Ehntsin mukaan talous on taloustoimijoiden käyttäytymistä ja tasekirjanpitoa (Economy = Behaviour + Accounting). Taseet menevät aina tasan (”balances balance”), mitä ei voi koskaan kiistää, mutta käyttäytymistä voi aina muuttaa, eli tässä tapauksessa euroalueen sääntöjä.